Mamma pakkas papan kapsäkin

Taas yksi arkipäivä kotona lasten kanssa eikä henkäystäkään raikasta ilmaa. Eipä tuo sää kovin ulos kutsukaan, mutta ei liioin esikoisen kuntokaan ulkoilua nyt sallisi. Kuumetta jo kolmatta päivää tai nyt se on muuttunut kokopäiväisemmäksi. Vesirokkoihottuma on aika ärhäkkä tällä tapauksella. Kyllä tuo poika sen sai rankempana vaikka luulin tytön ihottumaa jo pahaksi. Näppyjä on sitten ihan kaikkialla, herkimmissäkin paikoissa, päänahassa, sormissa, pyllyssä, suussa, you name it. Äskettäinen paidan riisuminen kylpyhuoneessa sai aikaan hysteerisen huudon kun paidan kaulusaukko pyyhkäisi päänäppyjen päältä ikävästi. Onneksi tuo älyää levätä kun on huono olo, jotain hyvääkin että tässä vaiheessa tuon sairastaa. Kärttyisän ja menevän taaperon sairastelu olisi ottanut kenties pahemmin koville. Niinpä, ei ole emokaan häävissä kunnossa jo toisen viikon hoitorupeaman perään, noin mielellisesti siis. Tiuskasin juuri ennen iltatoimien luovuttamista isälle, että kohta otan ja katoan jonnekin viikoiksi avunhuutojen ja muiden tarpeiden kantamattomiin. Olisipa niin houkuttava ajatus nyt.

No, jotain kivaakin kyllä saatiin tänään aikaiseksi kun pahin tylsyys iski. Kaivoin lasten vanhan Pegasoksen kun Peppipitkätossukirjaa ei löytynytkään, ja johan saivat hyvät vanhat sanaleikit kuten

mustan kissan paksut posket,
vesihiisi sihisi hississä,
yksikseskös yskiskelet,
mun mummoni muni mun mammani,
mamma pakkas papan kapsäkin,
riisin raasin rusina, kärrynpyöriä tusina

... aikaan hilpeyttä ja kikatusta kun kieli meni solmuun, monasti itse äidilläkin.

Tämän jälkeen rupesi tanssittamaan. Laitettiin Abbalevy pyörimään ja huiveilla ja vilteillä hurja liitäminen alkoi. Lapsia kikatutti äidin outo liitely. Sitten sateenvarjosta kehitettiin pieni sieni ja vaunujen hyttysverkosta hämähäkin seitti sen päälle, ja siitähän heräsi henkiin sadepäivän aikana laantunut leikki-into.

Olen tutustunut uuteen Sony Ericssoniini kaikista kirouksistani sen epälogiisuudesta huolimatta. Ukko sai uuden gadgetinsa ja minä hänen vanhan. Olin varma etten muuta kuin Nokiaa enää vanhasta tottumuksesta huolisi, mutta ukkokullankin vakuutteluista todistin taas siitä, ettei vempainen käyttöön tottuminen minulta kummempia aikoja veisi. Eikä vienytkään. Kyllä minusta kuitenkin Nokian kännyissäni on soittaminen, soiton vastaanottaminen ja puhelinkirjan käyttö on ollut jotenkin vaivattomampaa. Ericssonissa jotenkin jokainen prosedyyri vaatii useamman valinnan. Mutta onhan tämä koje paljon edellistä etevämpi, ja suuri plussa mielestäni on coolimmat soittoäänet. Muinoin yövuoroissakin oli paljon mukavampi herätä aamulla työkaverin kännyn musiikkiin kuin oman kännyn ravistavaan piipitykseen. Kännykamerasta en niinkään hehkuttelisi vaikka sellainenkin hienous on nyt omani. Ihan kökkö kuvalaatu mutta kiva joskus olla kun tekee mieli vaikka kauempana olevalle siipalleni joskus jokin hauska tilanne välittää.

(kävi tällä välin työntämässä jo monennenkohan kerran peräpuikon anukseen)

Tätä tasaista hoitoarkea piristi kummasti eilinen virkistävä alusvaateshoppailu vaikka ei kutisevan ja kitisevän lapsen kanssa itse reissu kovin nautinnollinen ollutkaan. Oli jo aikakin nakata entiset liivit menemään ja saada uudet tilalle. En koskaan ajatellut, että olisin näin säästeliäs alusvaatteiden suhteen, mutta jotenkin sitä vain unohtuu omat vaatetarpeet kun lasten hankinnat tuntuvat enemmän perheen budjetissa. Ja nyt oli sitten ihan mammahousut hankittava, koska pienemmät pökät alkaa jo ikävästi valumaan tuon kasvavan masun alle, ja minä kun en pidä tunteesta että vatsaa paleltaa vaikka se kuinka söpöä olisikin antaa vauvamasun roikkua farkkujen päällä tai antaa pilkistää lyhyen paidan alta.

Olen hullu, mutta päätin alkaa pitämään äitiä ajan tasalla masukin kasvusta aloittamani kuvasarjan avulla (kun ollaan niin kaukana toisistamme), ja tämä onnistui odotettavasti herättämään hihkumista ja ihastusta äitikullassa. Joku muu kun lueskelisi sananvaihtoamme pyörittelisi varmasti vimmatusti silmiään.

Erikoisista sanankäänteistä puheen ollen, Pegasoksesta löytyy muutama Suomen lasten kansanrunouden helmi, mitkä saavat ihmettelemään tämän ainutlaatuisen kielemme mystisiä peruja. Seuraavaksi syventymisen arvoisia sananparseja:

Enten taar
kapanel naar
issafel
popanel
pim pim pam

Hane fane fekkun
ud meri mekkun
hebe mebe meibis
ihi lihi lei

ehdoton suosikkini:

Vio dio veden duu
sortentiina ähkyy,
Vesi-Antin Liiliroppi
Kamppä-Jaakon tupamökki,
Kynä-Kaija leijaa.
Sis ris ris.