torstaina, marraskuuta 04, 2004

Arkiluksusta

Anopin synttäreiltä juuri palattu. Massu täynnä hyvää kalkkunaillallista, suklaavanukasta ja kakkua. Sain nukuttaa sylkyssäni pienen pienintä nephew-poikaani. Varsin tyydyttävää kun saa jonkun muun vauvan nukahtamaan syliin.

Olin otettu, samalla säikähtänyt kun käly, rakas ystäväni, uteli mahdollisuutta josko voisin tulla hänen mukaansa torstaina mammografiaan. Toki haluan olla tukena, ja onneksi saankin aikaiseksi koska mies on nyt lomalla. Vauvaa pitäisi hoidella tutkimusten ajan ja niihin voi kulua tunteja. Tulosten aikana hän halusi jonkun läheisen olevan paikalla. Olen otettu, liikuttunut, että minut lasketaan moisen tuen ja luottamuksen arvoiseksi.

Tänään kävimme tsekkaamassa yhden talon. Kerrankin ihan potentiaalinen, mieluusti asuttava asumus vaan hinta on vähän yläkanttiin, mutta kenties voisimme vaivautua yrittämään. Ainakin laitamme kyseisen kohteen lainatiedustelut käyntiin, mutta testaukseksi saattaa jäädä.

On ollut kaikenkaikkiaan leppoisa viikonloppu. Huomenna alkaa sitten rankka lukutahti. Onneksi mies on kotona. Voimme myös nauttia yhteisistä aamiais- ja lounashetkistä. Saatamme toteuttaa hassun ajatuksen, ja käydä joku aamu lasten viemisten jälkeen kokeilemassa Ikean uutta Continental Breakfast:ia. Vain 15 kruunua! Pientä luksusfiilistä kotiarkeen ja tähän miehen ns. lomaan.

Nyt hyppään pyjamiin ja sitten lakanoiden väliin mutten ihan vielä nukkumaan.

--

Ai niin, miten meillä vietettiin isänpäivää? Se tehtiin jo eilen illalla (koska olemme niin hötkyjä odottamaan oikeita juhlistamisaikoja) syömällä lättyjä ja ojentamalla isille CD-lahjan, joka sisälsi The best of Prince, minkä tiesin herättävän hyviä nostalgeja ja isnpiroivia grooveja. Hankinta oli hyvin spontaani, mutta ajoi asiansa kotiin.