Elukit, ne elukit

Alan jo soimata itseäni laiskuudellani kun en vielä ole ryhtynyt pakkaamaan. Mutta olenhan jo jotain saanut aikaiseksi. Iso projekti oli tyhjentää akvaario. Siinä se öllöttelee tyhjänä. Kalat pääsivät kälylle adoptioon. Kultakalamaljassa uiskentelee edelleen taistelijaparimme mutta saivat kavereikseen kaksi piikkisilmää. Niistä en halunnut luopua, ja vihdoin niiden vipellyksestä voi nauttia. Isossa tankissa kun piileksivät jatkuvasti kannon alla ja kurkistivat ihan vähän vain ruokinta-aikaan. Akvaariossa on jo ollut kauan vuoto-ongelma, joten 80-litrainen pääsi nyt lomalle. Maljan ja kanihäkin hoidossa muiden velvollisuuksien lisäksi on tällä hetkellä minulle ihan tarpeeksi. Kanihäkkikin on alkanut kiroiluttamaan vaikka pupusiani kovasti rakastankin. Kaninpissin haju jotenkin vaan tunkeutuu kaiken läpi vaikka mitä tekisi. Ilmastointi on kuulemma ollut talon muissakin asunnoissa viime viikkoina huono. Pitäis tarkastaa tuokin asia, kun ei ongelma ole lupauksista huolimatta minnekään kadonnut. Laiton kanit parvekkeelle pariksi päiväksi kun sain tarpeekseni hajusta, mutta sääliksi kävi niiden värjöttelyn ja anelevien silmien katseleminen. Otin sisälle ja piristyivät silminnähtävästi. Vihdoin saivat loikoilla ihan koivet pitkällään ilman värjöttelyä kosteassa ja kylmässä häkissä. Heitin pohjamaton menemään. Eivät olleet edes ehtineet jyrsiä sitä muodottomaksi mutta Charlie-ruikkijan ansioista se taisi ollakin suurin hajun lähde. Charlie, Charlie.. terminaattorimme myöskin. Chaplinin pälvi selässä on vain laajentunut. Keksisi nyt muuta nyrpittävää kuin kaverinsa turkin. Ja toinen ei näytä edes pistävän pahakseen!