Myyty!

Asuntomme myyntiä ei tarvitse enää miettiä. Tarjouksia tuli eilen odotettuun aikaan sutjakasti. Saimme kuin saimmekin sen myydyksi toivomaamme hintaa ja vähän ylikin, vaikka alemmalta lähdettiinkin.

Appi ja siippansa olivat ystävällisiä ja ostivat meille kestäviä muuttolaatikoita. Siinä ne jo koottuina kutsuvasti odottavat töihin, vaan ei jotenkin vielä inspaa heittäytyä tohinaan. Toivat ne eilen illalla ja olivat tapansa mukaan kiireesti jatkamassa matkaansa, mutta saimme heidät jäämään vanhalla hyvällä houkutuskeinolla; jo ajoissa laitetulla kahvipannulla ja valmispullapussilla. Lapset pääsivät naapureiden synttärikekkereille jonne jatkoin myöhemmin. Yksi kriisi piti tähänkin rientoon mahtua; synttärisankari jäi jalastaan kiinni rappukäytävän tankoon. Kolmen viisaan ja kokeneen naisen avuin lapsi saatiin pois pälkähästä. Meilläkin tyttö on ollut sitä juuttujasorttia. Muistan ikuisesti kauppareissun, jolloin vauvan jalka jäi ostoskärryn pinnojen väliin, ja koko kauppahenkilökunta ja muut innokkaat asiakkaat yhtyivät vääntelemään kirkuvan lapseni nilkkaa. Onneksi ei tarvittu sahaa, vaikka senkin joku sankarihenkinen paikalle kiikutti.

Suksia on jo kokeiltu. Tyttö on parina aamuna tallustellut reippaasti sauvojen kanssa hoitoon. Omat sormeni alkavat jäämään vähiin monenmoisten kantamusten takia kun reppujen ja käsilaukun lisäksi sukset ja liukurit olisi saatava jäljellä olevien sormien ja raajojen varaan. Mutta kyllä äidillä sormia ja käsiä riittää.