Huolille ei aikaa

Upea talvimaisema ulkona. Pakkanenkin rupesi puremaan niin että piti muistaa rasvata tytön posket ja nenu ennen hoitoon lähtöä. Posket ovat punoittaneet jo sen oloisesti kuin kylmä olisi ne kuivattanut.

Pojalla nousi kuume tänään huimaan 40,3 astetta mikä jo melkein säikäytti. En muista tähän asti mitanneeni lapsiltani noin korkeaa lämpöä. Päiväunet maistui pojalle tänäänkin. Heräsi sitten itkuun, kovaan janoon, hoiperteli luokseni ja paistinpannuhan se siinä. Oli nukahtanut kaikkine vaatteineen koska kuume oli ensin viluttanut. Kahden peiton alla oli ehtinyt tulla kuitenkin aika kuuma. Vähensin rajusti vaatetta, pakkosyötin kuumetta alentavaa lääkettä ja käärin kylmää käärettä otsalle. Varttitunnissa sain lämmön laskemaan huimat 0.7 astetta, mikä oli helpotus sekä pojalle että äidille.

Pikkusisko tuli kotiin ja siirtyi mielellään hoitajan rooliin. Leikkistetarit vaan esille ja kostealla käärellä läträämään isoveljen kanssa. Veli ei ollut moksiskaan moisesta huomiosta.

Puput pääsivät pitkästä aikaa pomppimaan parvekkeelle. Oi sitä iloa kun pääsi lunta kuopimaan. Ei moisia ilonpyrähdyksiä ole nähty taas aikoihin.

Nyt on kaikkien kolmen kirjan luvut luettu, jäljellä enää kertaus, joka onkin se eniten pänttäämistä vaativin osuus. Olen ainakin pysynyt aikataulussa, mutta jostain syystä koejännitys alkaa kiihtymään. Sen kuitenkin mukavasti unohtaa kotiarjen lomassa. Se tässä opiskelijaäitiydessä on toisaalta ollut ihan myönteistä, että päivät täyttyy paljon muillakin velvoitteilla kuin opiskelulla.. Huonolle omantunnolle (omalletunnolle - miten tuo nyt menee?!) ja stressille ei onneksi jää paljon tilaa. Ihan ihmettelen tätä viime aikaista tyyneyttäni vaikka lukusuunnitelmaa on moneen kertaan uusiksi väännetty lasten sairastelun ynnä muun (omien huonojen vointien ja raskausväsymyksen) takia. Kiitos rauhallisesta mielialastani kuitenkin kuuluu vahvasti rakkaalle puoliskolleni joka on koko viikon ollut kotona käytettävissä. Niin rauhallista ja mukavaa on ollut näin kahdestaan puuhastella kotosalla, että romantiikkakin on kukkinut viime aikoina ihan uudella tavalla.

On niin monta syytä olla onnellinen, että näiden syiden rinnalla pienet arkihuolet vain kalpenevat.