Turhista turhinta listaraporttia

Kun ei heti tule mieleen mitä tänään oikeastaan tuli puuhailtua, niin menee listaamiseksi:

- Rauhallinen ja sosiaalinen aamupala siipan kanssa (joka ottaa lomaa juuri tenttieni takia). Lämpimiä sämpylöitä, mmm...
- Kauan viipyneen kirjeen kirjoittaminen serkulle (jota edelsi ilahduttavan viestin vastaanottaminen)
- Psykan kirjasta lähes yksi luku luettu kahdessa pätkässä päivän mittaan
- Lasten viemisestä ja hakemisesta kerrankin luistettu
- Lihapullapäivällinen Ikeassa ja jälkiruoaksi riisikermaa kiisselin kera (pyhän kunniaksi)
- Vapaaehtoisesti elokuvaan menemisestä kieltäydytty (kyseessä lasten elokuva jota kohtaan olin skeptinen, mutta ensisijaisemmat tekosyyt; rahansäästö sekä tenttiin luku)
- Hiukan hallitsematonta suklaansyöntiä
- Yökkäilyä keittiössä (ei, en ole bulimikko vaan raskaana)
- Kanihäkin siivoaminen
- Rimsky Korsakovin Sheherazaden kuuntelua
- Lakunaruista osingoille pääseminen lasten leffareissun jälkeen
- Suihku ihan vain virkistäytymisen vuoksi
- Hormoonihäikkien multihuipennus: vasemman nimettömän päähän ilmestynyt näppy, jonka olen diagnosoinut finniksi (!)

--

Lapsissa on herännyt aivan uudenlainen hoitovietti mikä purkautuu äitiin. Syynä selkeästi tämä erityinen tilani. Eilen juhlista palattuamme reagoin vahvasti nykyään kiroamaani kodin pahaan hajuun (teoriani: hajuaistien herkistyttyä haistan herkemmin vieraat hajut, nimenomaan hajut jotka ovat olleet täällä jo ennen meitä, eli ei meistä lähtevää; keittiön vanha korkkilattia ja sen laattojen välissä ties miten kauan muhineet mönjät). Anyway, vahva reaktioni oli siis alkavaa kouristuksenomaista yökkimistä, mikä minun oli hillittävä ennen sitä ei toivottavaa seurausta poistumalla huoneesta ja lepuuttelemalla sängyllä. En ollut vielä ehtinyt riisuutua saappaista ja takistani. Lapset auttoivat mieluusti saappaiden riisumisessa ja tyttö tuli hieromaan hartioitani.

Toki nämä reaktiot välillä herättävät huvittuneisuuttakin perheenjäsenissä. Lapset yökkivät perässä kun aloitan yökkimisen. On sen varmaan ohikulkijatkin kuulleet kun avaan joskus pahimmassa tuskassa ikkunan haukkoakseni raitista ilmaa.

Ihan vamppiolo tällä mamilla nykyään. Samalla hyvin onnellinen niinä hetkinä kun ajattelen tuota 7-senttistä ihmisen alkua sisälläni. Pientä liikehdintää todella tuntuu joskus silloin tällöin, mutta vielä vaikea varmuudella sanoa että tuo nyt oli sitä eikä suolien paukahtelua. Luulen kaverin asustelevan vasemmalla puolella koska vasemmalla puolella maatessani sillä puolella tuntuu joskus vipinää.