Lammasta ja suklaakastiketta

8-vuotishääpäivämme juhlistimme eilen kreikkalaisin makuelämyksin Oslon leppoisassa Zorba-ravintolassa. Palvelu oli odotetusti pirteää ja huomioonottavaista. Itse tilasin lammasta tzaziki-kastikkeella ja perunoilla - ja nautiskelin! Kuopukselle maistui souvlakit, esikoinen tyytyi epäluuloisena perinteiseen lasten menyyn eli makkaraan ja pottuihin. Hääpäivälahjoja availtiin ruokaa odotellessa, tällä kertaa lahjoja koko perheen makuun. Uskokaa tai älkää, ruokavaaka oli miehen mielestä mainio ja romanttinen lahja. Hän on mankunut moisen perään jo vuositolkulla. Itse en ole kokenut kapinetta hyödylliseksi koska annostelen summamutikalla, ja taisin heittää menemään perheeltä perityn mielestäni vanhan ja ruman vaa'an kun se vain vei tilaa kaapissa eikä tullut käyttöön kovin usein. No nyt meillä onkin sitten moderni digitaalinen vaaka. Ja ei, sitä ei suinkaan käytetä kaloreiden mittaamiseen vaan vain ja ainoastaan kokkailuun.

Miehen tyytyväinen ilme suklaalevyä (niin, jo valmiiksi punnitun ja merkatun tavaran!) punnitessa oli kyllä hankinnan arvoinen, en voinut muuta kuin nauraa. Maittavan illallisen perään jatkoimme kotiin suklaa fondue-jälkiruoalle. Uutta fondue settiä oli kokeiltava heti. Lapset dippailivat banaanin, melonin ja ompun palasia innokkaina suklaaseen. Tyttö olisi mieluusti dipannut suklaapalasia suklaaseen. Varsinainen herkkusuu (taitaa tulla äitiinsä). Kyllä, tätä herkkua tulemme harrastamaan useammin. Oikein sosiaalinen tapa nauttia jälkiruoasta. Romanttisenkin ateriasta saattaa tehdä, jos pitää kumppaninsa suun makeuttamisesta anteliailla suupaloilla