Tutustellaan

Vietimme aamupäivän tulevalla kotiseudulla. Lasten tulevan koulun piha katsastettiin. Ja hyväksyttiin. Reissu oli oikein arvokas, erityisesti pojan kannalta, joka nyt viime päivinä alkoi antaman merkkejä koulunvaihtoangstista. Ei kuulemma tee mieli, ei aijo vaihtaa koulua. Mutta uuden koulun piha oli niin hieno ja leikkitilaa, vimpaimia ja luontoa niin mukavasti, ettei reissun jälkeen enää ollut puhettakaan haluttomuudesta. Aurinko paistoi, meri-ilma virkisti raikkaudellaan. Hengitin ilmaa syvälle keuhkoihin ja nautiskelin ympärillä olevasta rauhasta. Nautiskelin jostain savupiipusta tupruttelevan savun hajusta ja taustalla kuuluvasta vaimeasta paukkeesta. Niistä tunnistin olevani kaukana kaupungista. Kattoa korjaava mies kuunteli radiota työnsä lomassa. Mikä kotoisuus, mikä rauha. Yhteydet lähimpään rantaan, palveluihin ja kouluun tulivat selkeämmiksi. Nyt tunsi olevansa paremmin sinut kotikylämme kanssa. Lapset sanoivat alkavansa pakkaamaan kun saavumme kotiin. We are sooo ready to move on.

--

Telkusta tuli A beautiful mind, jonka näin ensimmäistä kertaa. Elokuva teki minuun syvän vaikutuksen. Ja kiintymykseni Russel Croween ja tämän näyttelijäntaitoihin sekä karismaan vain vahvistui. Ei minuun nuoret komeat näyttelijät enää vetoa, jos ovatkaan koskaan. Tässä on miesnäyttelijä ehdottomasti minun makuuni. Hänen nauravissa silmissä on muuten jotain samaa kuin isäni silmissä.