Menossa kera rikkauteni

Pikkuinen joutui retuutettavaksi tänään kun poloinen veti makeita unia juuri silloin kun oli terveydenhoitajan tarkastus ja myöhemmin lääkärin tarkastuksessa. Trekkarilla kiljuttiin pää punaisena. Lääkärillä heräiltiin vasta siinä vaiheessa kun lääkäri kuulosteli stetoskoopilla. Edeltäviin vatsan painalluksiin ei sen sijaan vielä heräilty. Jäntevä, hyvärakenteinen poika, kehuskeli lääkäri. Kehitys näyttää siltä, että liikkumaan aletaan kuulemma varsin aikaisin kun tässä vaiheessa selkä ja niska nostattelee päätä niin pontevasti.

Leikkipuistossa esikoinen ja kakkonen jututtelivat rohkeasti pientä tyttöä ja tämän äitiä. Tyttö ilmoitti jo heti saapuessaan leikkipaikalle, että toivoi lapsesta hänelle ystävää. Kysymyksiä ja uteluja sateli. Poika taas innokkaana esitteli lävistämäänsä kastanjaa tädille. Vastakaikuakin jutusteluun tuli siinä määrin, ettei jutusta meinannut tulla loppua. Huomasin, että täti oli minua tarkkaavaisempi kuunnellessaan pojan juttuja, josta melkein sain kehitettyä huonon omantunnon. Väsymys samentaa nykyään vähän ajatteluani ja keskittymiskykyä, etenkin kun lasten äänistä on kyse.

Koin kuitenkin suurta tyytyväisyyttä reippaista lapsistani. Asioinnit heidän kanssaan vauvan kera onnistuvat varsin sujuvasti ja heistä on usein jopa apuakin. Terveysasemalla availivat ovia myös vanhuksille ja yhdelle huonosti kävelevälle tädille ilman minkäänlaista kehoitusta minun puoleltani. En edes koskaan muista erityisesti muistuttaneen vastaavasta hyvästä tavasta, mitä nyt itselleni ja vaunuille olen toivoillut ovien avaamista, josta lie hoksattukin moinen huomaavaisuus. Proud of you guys.

Uskalsin pyytää naapurinsedän kasvimaalta lisää salaattia. Neljää eri sorttia sain. Ja lisää saan vastaisuudessakin. Häneltä kun piisaa kun on liiaksikin. Komia on koko pihapalstan kokoinen kasvimaa. Sieltä varattu lapsillemmekin kuulemma yksi rivi porkkanoita. Ihana kun on kivoja naapureita.