Huomenna mennään Korkeasaareen...

Isyysloman rippeet kulutettiin perhematkalla Norjan hienoimpaan eläinpuistoon, Kristiansandiin. Iskä löysi hienon perhetarjouksen mihin kuului kaksi päivää puistossa, yksi yö hotellissa. Viikonloppu nähtävyydessä meni rattoisasti elukoita ihaillessa ja ihmetellessä ja puiston muista viihteellisistä kohteista nauttiessa. Lapset saivat mm. kyydin Kaptein Sabeltanin laivassa (vastaa norjalaista Kapteeni Koukkua). Puistossa siis Kaptein Sabeltanin oma maailma, pääasiallisesti kuitenkin kaupallinen nähtävyys pullollaan tavaraa teeman tiimoilta. Vesiliukumäki, mikä edusti tukkiajoa, oli myös nasta kokemus isälle ja lapsille.

Sillä aikaa kun isä huiteli lasten kanssa vempaimesta toiseen, minä kärräilin vauvan kanssa omia teitämme. Mukavimpia hetkiä vietin simpasseja Juliusta ja Biniä ja heidän vauvaansa seuraillessa. Aivan ihana apinaperhe. Olisin voinut katsella niiden liikkeitä ja eleitä vaikka kuinka kauan. Bini-äiti niin kärsivällisesti ja rakastavasti hoiti pientä veitikkaansa, joka huiteli makupala toisessa kädessä pitkin nuoria ja ponkaisi jaloillaan seinästä seinään. Äitykkä sillä aikaa katseli sormiaan, katsoi välillä ikkunan takana oleviin pällistelijöihin jotenkin söpön ujosti, kaiveli rähmää silmästään ja laittoi samaiset sormet niin inhimillisesti suuhunsa. Pienoinen ponkaisi välillä emonsa viereen hakemaan läheisyyttä ja lähti taas uudella itsevarmuudella varustautuneena uuteen seikkailuun.

Yö viidestään viidakko-aiheisessa huoneessamme (1)sujui yllättävän hyvin. Nukuttaessani vauvaa vaunuihin vierailivat lapset isän kanssa hotellin leikkihuoneessa. Vauvan nukahdettua menimme me naiset ekaksi suihkuun, jonka jälkeen saatiin keskimmäinen sänkyyn. Tämän jälkeen pojat saivat tulla sisään, sitten suihkuun, ja ihmeen kaupalla huoneessa oli hiljaista jo vähän yli 21.00. Vauva heräsi puolelta öin vääntämään kakkavaipat. Päivä kun oli pienoisella kulunut lähinnä vaunuissa köllötellessä, avasi tämä herääminen hyvän tilaisuuden sosialisoimiselle. Vietettiin kylpyhuoneessa hilpeä tunteroinen ilmakylvetellessä sillä aikaa kun muut saivat vedellä sikeitä.

Kotimatka venähti parilla tunnilla pidemmäksi, koska jouduimme harhateille poliisin ohjattua meidät onnettomuuden takia pois moottoritieltä. Siinä vaiheessa kun luulimme löytäneen uutta kautta tien takaisin moottoritielle, löysimmekin itsemme samasta paikasta, mistä poliisi oli ohjannut meidät aikaisemmin muualle, mutta tällä kertaa tie oli auki. Onnettomuuden takia jono oli melkoinen. Ohittaessamme onnettomuuspaikan näkyi tiellä kaksi autoa rusinana ja palosammuttimen vaahdot tiellä. Onnettomuuden jälkiä siivotessa olikin mennyt aikaa sillä aikaa kun me harhailtiin jossain Kragerøssä. Vatsasta kouraisi ajatellessa osapuolien kohtaloa.

Palasimme kotiin puolenyön aikoihin. Lapset olivat nukkuneet viimeiset pari tuntia. Vauva sai vaikeasti unen päästä kiinni, mutta sai kuin saikin vihdoinkin. Niin minäkin pätkittäin. Kieli oli taas kipeytyä huonon nukkumaasennon takia. Lapset kannettiin sänkyihinsä jatkamaan uniaan. Housuja pois vetäessä antoivat kummatkin isommat leveän hymyn. Mielissään olivat oikaistessa omiin peteihinsä. Pienin ei sänkyyn heivaamista edes huomannut, vaikka pahinta pelkäsimmekin.

Olipa hyvä taas olla kotona. Home sweet home.