Nalkuti-nalkuti

Tänä iltana nalkutin lasten iltatoimien aikana siinä määrin, että miehen kysyessä "mistäs kiikasti?", en enää edes kunnolla muistanut, mikä oli nalkutusteni syy.

Yksi muistui mieleen, se mikä rikkoi jään, niin että kaikkien piti nauraa.

Poika kuunnellessan nalkutustani hammasharjan huuhtelemisesta (pojan harja on aina kuivasta tahnasta tönkkönä)siveli sormiaan lavuaarin reunoilta ja laittoi kastamansa sormensa suuhun. "Mitä ihmettä sä teet? Jne..." "Äläkä laita niitä housuja vyön kanssa pyykkikoriin. Vyö menee pesukoneessa pilalle." "Mut eihän ne housut edes ole likaiset, joten älä laita niitä roskiin, vaan sen paidan."

"Äitii, ei roskiin!" korjaavat lapset minua kuorossa ja purskahtavat nauruun. Nauran ääneen lasten huoneesta, jonne katosin nalkutuksineni. Ei enää mitään lisättävää.

Ja kaikestä tällaisesta huolimatta, saan kuulla joka päivä: "Äiti, olet kiva". "Olet maailman paras äiti". "Tykkään sinusta, äiti."
Kai ne minusta kuitenkin vähän pitävät, vaikka jaksankin välillä pauhata non-stop.