Pihamme anteja

Kumma, että on jo orientoitunut syksyyn vaikka ulkona vielä hyvin tarkenee t-paidassa. Kesä hurahti aivan liian nopeasti näin vauvan kanssa. Ehdin sentään heinäkuun alussa heittää talviturkin mutta siihen ne uimiset jäi.

Tänään iskin käteni pihamme mustaherukkapensaisiin. Oksat notkuu marjoista, enkä ihan tiedä mitä kaikilla marjoilla tehdä. Anoppi ja naapurit pitäisi kutsua sadonkorjuuseen, jotta sato saadaan hyödennetyksi. Tai kuka vaan, makea marjasuu, tänne vaan! Mustaherukoita en kyllä jaksa popsia noin vaan, mutta mehu on todella hyvää, ja erityisen C-vitamiinipitoista. Kyllä minä mielelläni näkisin keräämäni marjat makoisana mehuna pullossa. Olisi ensimmäinen kerta minulle moinen omavaraisuudesta nauttiminen.

Nyt tosin ymmärrän, miksi norjalaiset työntävät mustaherukkaa joka ruokaan, juomaan tai makeisiin mauksi. Jossain vaiheessa kyrsiinnyin kun maku oli työnnetty jopa purkka- ja pastillivalikoimaan. Näitä pensaita on jokaisen pihassa! Naapurikin tarjosi, että saa kerätä heidän pihastaan, mutta näitähän riittää omasta takaa. Punaviinimarjat kyllä menis kaupoiksi naapurin pihasta. Sieltä poika on kipollisia välillä hakenutkin ja minä päässyt tekemään marjapiirakkaa.

Kehäkukat ovat jo kukassa. Pieneen terassin edustalle tekaisemaani kukkapenkkaan ovat pienet murkut pesiytyneet. Niitä kuhisi melkoisesti, tarkemmalla silmäyksellä murkkuryhmässä liikuskeli valkoisia suippoja muotoja. Otin vieläkin tarkemman silmäyksen, ja siivekkäitä murkkujahan ne olivat. Anoppi ja poika tutkivat asiaa tietosanakirjasta, ja selkiintyi se, että meneillään oli murkkujen pariutuminen, kuningattarien ja urosten, joista tulee tässä vaiheessa siivekkäitä, ja operaation jälkeen jättävät taas siipensä (tai jotain sinne päin). Muut tavismurkut ovat taas niitä työläisiä. Ahaa-elämys oli se, että sellaista muurahaislajia kuin lentomuurahaiset ei olekaan, vaan kyse on tästä paritteluvaiheesta kuningattarien ja uroksien välillä (tai korjatkaa joku tietäväinen, jos olen jotain olennaista jättänyt mainitsematta).

Lentoon lähtivät tanssahtelun jälkeen, viuh ilmaan. Häämatkalle. Valitettavasti joutuivat kuitenkin palaamaan myrkytettyyn pesään. Hyi, niin ikävä loppu romanssille, mutta sorry, pesänne oli vähän liian lähellä omaa pesäämme, ja mahdollinen yhteiselo reviirin laajennuksen myötä ei olisi kovin mielekäs vaihtoehto sekään, kummallekaan osapuolle. Lähtö tulisi ennemmin tai myöhemmin. Nurmikon keskeltä löysin toisen pesiytymän. Valloittivat käteni eilen kaneille ruohoa repiessäni. Varpaistakin pahaiset välillä puraisevat, mutta kyseiseen pesiytymään en ole vielä puuttunut. Pikkuisen sydäntä täytyy kuitenkin olla.