perjantaina, helmikuuta 18, 2005

Tulitintit ja sen sellaiset

Tyttö heräsi ja kampesi syliini sohvalle. Katselimme ikkunasta alkanutta lumisadetta. Ulkoa kuului erikoinen linnun ääni. Tilitonttu! Hihkaisi tyttö tietävästi.

Kati innoitti ottamaan kiinni vanhasta ei niin vakavasta mutta miellyttävästä harrastuksesta, jota tietysti mieluusti teen hyvässä seurassa kuin yksin. Olenkin jo kauan miettinyt lintukirjan ostamista tähän talouteen. Uudesta asuinpaikasta löytyy tietääkseni omat lintuseuransakin. Naapurien lintulaudoilla olen havainnut vierailevan jos minkälaista ja kokoista siivekästä. Noloa kun ei tunnista muita kuin niitä tavallisia, talitinttejä, punatulkkuja, varpusia. Usein on näkynyt isompaakin punertavarintaista lintua, joita en vain tunnista. Sen ainakin osaan sanoa, ettei tilhestä ole kyse. Joo, nyt tiedän hyvän lahjaidean tähän talouteen. Omat lahjapyhämme lähestyvätkin otollisesti. Eilen hankittiin lapsille piiloon pieniä yllätyksiä. Viikko vielä sitä ainaista utelua, että kuinka pitkä aika vielä...?

Kurkku kipeänä jo toista päivää. Eilen totesimme, että jotain hyvääkin siinä, ettei äidin ääni kanna yhtä hyvin kuin tavallisesti.

Ostarilla taisin olla hetken jotenkin tytön tiellä.
Tyttö kuuluvalla äänellä: Äiti, sulla on iso peppu.
Äiti siihen samalla mitalla provosoivasti, ja sulla suuri suu.