On se elämä piknikkiäkin

Viimeinen kirjoitus jäi aika apeaksi. Kyllä tähän sekamelskaan kuuluu paljon myönteistäkin muuttohykerrystä. Järjestelin tänään avainkaapin niin että uusille omistajille jää siis vain tarvittavat avaimet, eikä meidän muita omia avaimia, kuten mökin ja pyörän avaimia. Oli valtavan hyvä fiilis saada eilen käteen uuden kodin avaimet ja sulkea ovi perässämme, jättäen taakse ikioman mökkimme. Kaikki siellä tuntui jo heti niin omalta ja oikealta. Tämä oli oikea veto elämässämme, vaikka uusia haasteita se tuo mukanaan. Kuten miehen työmatka. Tarvitsemme kipeästi toisen auton, varsinkin tuo selkätapaus sai kaipaamaan sitä entistä enemmän. Herättyäni tsekkasinkin ensiteokseni netistä mahdollisuuksia voittaa jostain auto, ja lykkäsin meidät ihan piruuttani "sydänlottoon", mikä tarkoittaa sitä että ostamani arvat tukevat samalla sydänpotilaita auttavan organisaation toimintaa. Kovin suuret chancit ei ole voittaa. En ole koskaan voittanut mitään. Mutta toivossa on aina kiva elää.

Tulispa se ukko pian kotiin niin pääsee kevätrulliin käsiksi. Nälkä on. Ja väsy. Olen saanut pakattua tänään kaikki vaatteet - ja kylppärin ja keittiön valmiiksi! Tänään syömme kertakäyttölautasista. Viimeiset ruokailutavarat olen jättänyt todella minimiin. Pientä piknikfiilistä muuttorumbaan. Ikkunalaudalla odottaa limppapulloja, pullapussi ja kasa banaaneja huomisia muuttoapureitamme varten. Huomenna en kokkaa vaan tilaamme pizzan!