Back on track

Kokeillaanpas miten saan postailtua tänne modeemilla. Sivistyksen parissa ollaan jotakuinkin vanhan teknologian avuin, mutta onhan tämä vähän takkuista.

Muuton pahin urakka takana, ja uudessa majassa eloa jo noin kaksi viikkoa kasassa. Olihan se rulianssi saada koko omaisuus hilattua tänne vuoremme huipulle, mutta nyt saa katsella tuttujen tavaroiden lomasta ikkunoiden läpi uusia maisemia. Jännä fiilis. Takapihan takaa löytyy metsä, talon edestä vuonomaisema. Ainakin kun tarkemmin katsoo talojen välistä, mutta varsinkin kun kävelee joko vasemmalle tai edemmäs talostamme.

Omakotitaloidylliä on jo nautittu mm. lumitöiden ja lumileikkien parissa omassa pihassa. Lasten kanssa kyhäiltiin eilen hieno lumiukko. Porkkanaa ei löytynyt nenäksi kun ovat joutuneet kanien suihin. Lumiukko sai tyytyä pottunenään, ja somahan siitä tuli. Kaarnan palasista silmät kun ei äkkilumen ja jään alta enää kiviä löytynyt. Pipo päässä se siellä nyt nököttää, toiveikas yläkenoon suunnattu katse. Yläkerrasta katsottuna Herra Lumiukko katselee juuri kohti.

Useampaa naapuria on jo tullut tervehdittyä. Pojan uudessa koulussa aloittaminen on mennyt hienommin kuin odotimmekaan. Arki on hakemisineen ja tuomisineen jopa luksusta kaupunkielämään verrattuna vaikka koulumatkaa onkin nyt enemmän. Ekaluokkalaisemme kun saa kyydin koulutaksilla kouluun sekä takaisin kotiin. Pikkusisko ei tarvitse repiä ylös sängystä aamulla kun vaivihkaa saatan pojan taksille aamupimeässä ja olen taas pairn minuutin kuluttua kotona. Nautitaan kotoelosta oikein antaumuksella. Uusi koti on myös "kastettu" tuoreen pullan tuoksulla. Pojan koulu keräsi eilen tsunamin uhreille rahaa pullamehutarjoilun avuin. Pullat tilattiin koululaisten kodeista. Meiltä herui kymmenen korvapuustia suomalaiseen tyyliin leivottuna.

Näyttää siltä että saamme piakkoin vieraita Suomesta. Kivaa! Vähän yli viikon päästä pidämme jonkinlaisen tuparin ja 30-vuotispäiväni yhdistelmän. Hyvä tekosyy saada perhettä ja ystäviä katsastamaan uusi pesämme. Täällä on suht valmiin oloista (vaikka ei olisi uskonut tässä vaiheessa), olohuoneen verhoviritys pitkittyi pidemmäksi propektiksi, mutta olemme vihdoin ainakin päätyneet johtopäätökseen millaisen virityksen haluamme, ja materiaalitkin on hankittu. Ei ole jotenkin osannut antaa asioiden odottaa, jatkuvasti on riittänyt tekemistä. Nurkissa ei seiso kummemmin laatikoita ja taulujakin alkaa löytymään seiniltä, joskin ne pitäisi virittää oikeille paikoilleen jo valmiina olevien naulojen sijasta.

Takkaa on jo testattu ja lapsille luvattu Marshmellowsien grillaaminen tehty asettumisen kunniaksi.

Viikko sitten tervehdimme masuasukkia uusiksi. Kätilö osasi kertoa, että sieltä on tulossa poika. Kaikki näytti hyvältä, sikiö eheältä ja hyvärakenteiselta. Lasten pikkuveljen tilaus meni siis nappiin. Taisivat vain tietää, toisin kuin äiti ja isä, jotka työnsivät intuitioitaan rationaalisina aikuisina kauemmaksi.