Elämän suolat

Löysin suomalaisen ystävän melkein naapurista. Törmäsimme toisiimme neuvolassa - tälläkin kolmas pulla uunissa! Tunne on aina sama hihkuva, jännittävä, onnellinen kun on löytänyt uuden tuttavuuden (mitä ei tässä iässä tapahdu enää yhtä tiheään). Olemme tapailleet jo pariin otteeseen. Kiva puhua äidinkieltään ja mollata jonkun kanssa täkäläisiä systeemejä, hehee. Ja kiva löytää joku lähes samassa tilanteessa ottaen huomioon tämän siunatun (sanaan latautuu tässä yhteydessä paljon sarkasmia) kehollisen tilamme. Tänään tiedossa reissu pikkuruiseen keskustaamme syöttämään kakrujen kanssa lintuja.

Olen jopa saanut aikaiseksi vauvan vaatekaapin järjestelyn. Pari kertaa olen jo rohjennut ostaa pikkuruisen sukkaparin tai bodyn, jotta jotain uuttakin uudelle tulokkaalle löytyisi. Loput tarvittavat ollaan jo peritty serkkupojilta ja sisaruksilta. Hahmottelin jo listaa tarvittavista välineistä, ja onneksi ei tarvitse muuta ostaa kuin imetysliivit ja vaippoja ja niidenkin hankintaa saa vielä hyvän tovin odottaa. Välillä hipeltelen vaatteita ja vauvantavaroita ja ajattelen tulevaa. Tarvitsen välillä aikaa ihan vain luodakseni yhteyttä pikkuisen kanssa. Ulkopuolisen silmissä näytin varmaan tosi hassahtaneelta kun eräs päivä makoilin sohvalla puoliunessa pieni vauvan paita mahan päälle asetettuna. Yöt on jo kyljen kääntöneen aikamoista äheltämistä, mutta käy se tyynyjen jalkojen väliin/vatsan alle asettelu jo melkein unissaankin. Aamulla aristaa kylkiluita ikävästi. Hyvin on kasvava vauva rintojen alle vatsavarustuksen ja kylkiluut puristanut. Isosisko ja -veli saa jo varautua parempaan omatoimisuuteen pukeutumisen kanssa - en kertakaikkiaan jaksa enää kumarrella ojentamaan lahkeita saappaiden päälle yms. Laitan myös asialla sun toiselle hakemaan sitä ja tätä kun en itse jaksa hinautua jatkuvasti kolme kerrosta ees taas. Selviytykääs itte, on nykypäiväinen mottoni.

Välillä on kiva ottaa aikaa itselleen. Kaikkosin eilen illalla auton kanssa ostarille. Yksin. Ajomatka ja musiikin kuuntelu KOVALLA oli nautinnollista. Ostarilla ei kuitenkaan jaksanut olla kovin kauan. Hervoton kusihätä ei auta menoa, ei vessakäynnitkään kun painoa tuntuu koko ajan. Ettäs tiedätte, rajalliset ovat mukavuudet, mutta jotensakin kaiken kestää ajatellessa sitä rajatonta onnellisuutta kun nyytti on sylissä. Ei kesäkuuhun niin pitkä aika enää ole. Sitä palkkiota ajatellessa jaksaa taas lyllertää eteen päin. Vaikka jalat ristissä ja valaan kokoisella omakuvalla varustettuna.