My mamma said, that life is a gift... !

Päässä soi Lenny Kravitzin hitit, joita on tullut kuunneltua viime aikoina tasaiseen autoillessa. Ostin levyn synttärien kynnyksellä ja sain miehenkin tykkäämään. Taisi muuten olla Lenny Kravitzin levy, jonka piti olla se elämän ensimmäinen CD-hankinta , mutta erehdyksissäni ostinkin King's X:n levyn. Ihan eka omistamani musateos oli pikkuveljen omilla taskurahoillaan ostama White Snaken älppäri. Olin niin otettu, kun pikkuveli semmoisen oli minulle älynnyt synttärilahjaksi hankkia.

Eilen oli yksi sellaisia päiviä (ensimmäinen laatuaan), jolloin iski pienoinen tuska ajatellessani, että tilaani kuuluvien vaivojen pitäisi vasta kunnolla alkaa pädetä seuraavina kolmena kuukautena. Turvotti, vatsa ei toiminut ja kaiken päällisiksi pikku kaveri potki ja mäiski sisäelimiäni niin että koski. Pahin tunne oli päivällisen jälkeen kylässä. Vauva taisi valittaa kutistunutta potkutilaa työntämällä vatsalaukkua ylemmäs levottomilla vääntelyillään.Taisin ilmeilläni paljastaa vointini. Isäntä oli jopa ollut huomaavinaan vatsani hyppimisen aterian aikana. Huh, liikkeet alkaa olla jo mojovia, eikä ihme, kun tämänhetkiseen kehitysvaiheeseen kuuluu mm. nivelien vahvistuminen.

Sain taas vihdoin aikaiseksi lapsille luovutettujen vaatepussukoiden sisällön järjestelemisen. Samaan syssyyn kävi luontevasti olemassaolevan vaatetuksen karsiminen ja pieniksi jääneiden vaatteiden pussittaminen. Kiertoon vain. Ihan toimiva järjestely, joskin kun pussukkoita tuppaa ilmestyä joka suunnalta jostain syystä aina samoihin aikoihin, alkaa pikkuisen harmittaa ne nurkissa odottavat säkit, joita tietysti mieluusti kaivellaan ja levitetään minne sattuu. Mutta eipä ole tarvinnut arkivaatetusta pitkiin aikoihin perusteellisesti uusia ja juhlapukimiakin on kiitolliseen tahtiin peritty.

Kävin luovuttamassa laatikollisen vaatteita tuttavaperheelle, samalla palauttaen myös osan ennesteään saatua tavaraa. Tarkoitus ei ollut jäädä, mutta minua ei sitten päästettykään niin helpolla. Isäntä tykkäsi pienestä yllätyslahjasta, jonka hankimme ihan impulsiivisesti viikonloppuisella ostosreissulla. Mies rakastaa erilaisia maitopitoisia kahveja, capuccinoja, latteja, ja on aina tarjoamassa jotain variaatioita, jopa pakkasi kerran mukaansa tarvikkeet tarjotakseen minulle latten avoimessa päiväkodissa tavatessamme. Mies ansaitsi siis ihka aidot kaffe latte- lasit, ja olivat mieleen. Lahjat ovat muuten omankin kokemukseni perusteella maistuvampia silloin kun ne ilmestyvät ilman virallisempaa syytä, kun ne on hankittu ajatuksella, joka tuo mieleen juuri sen tietyn rakkaan ihmisen ja tämän mieliteot taikka intressit. Hauskempaa jopa tällaisten lahjojen hankkiminen. Ja niin paljon helpompaa.