Touhukas päivä

Tuntuu, että on saanut paljon tänään aikaiseksi. Siinä mielessä harvinaisia päiviä, varsinkin tätä vallitsevaa kroonista väsymystä ajatellen. Lienee jonkinlaisesta syksyisestä talvipesän rakennuksesta kyse. Innostuin mm. järjestelemään taas lasten vaatteita, karsimaan pieniksi jääneitä ja järjestelmään ne heitettävien ja annettavien pussukoihin. Kieltämättä vaatehuolto on kolmen lapsen kanssa ihan oma projektinsa. Pesu nyt vielä menee, mutta sitten on se ainainen uusien vaatteiden tarve kun nuo kasvaa että kohisee, ja vanhoista vaatteista eroon pääseminen. Uusia vaatteita tosin ollaan kehuttavasti peritty, eli paljon ei vaatteisiin onneksi rahaa uppoa, mutta välillä jopa nyppii saatujen vaatteiden lajittelutarve, nimittäin kaikki eivät lajittele ennen kuin antavat, ja haalistuneet, reikäiset rutkut laitan surutta kierrossa jatkoon, en vain nakkaa juuri ystävien nurkille.

Olen myös yrittänyt ottaa selkeän linjan vaatteiden vastaanottamisessa, ja torjua esim. käytetyt kengät. Ei oikein ergonominen ratkaisu, etenkin ihan pienille jaloille, joille on tärkeä saada ihan uudet jalkineet, jotta kengät muotoutuvat siihen yksilölliseen jalan muottiin.

Kukkapenkat kitkin rikkaruohoista ja aika lailla siivosin talvikuntoon. Tänä kesänä en ihan ehtinyt vielä suunnittelemaan puutarhaa ja kukkapenkkojen sisältöä, lähinnä olen niitä siivonnut edellisen asukkaan istutuksien jäljiltä, mutta muutaman pienen kylvön kasvua ja hedelmiä on ollut oikein mieluisa seurata. Kehäkukkia on tullut mukavasti, ja Daliagukset puhkesivat tällä viikolla kukkaan, ja ne loistavat kirkkaan punaisina, niin kauniina, tuossa nurmikollamme olevassa pienessä pyöreässä kukkapenkassa. Kukka oli itseasiassa tyttöni valinta, ja tämä on tietysti kiehtoutuneena seurannut taimien kasvua ja nauttinut lopputuloksesta. Selailin 30-vuotislahjaksi saamaani puutarhanhoitokirjaa ja poimin ideoita syksyn kylvöille, kevätsipuleiden aika alkaa pian olla käsillä.

Sillä aikaa kun isäntä vahasi perheautoamme talvikuntoon minä kärräilin vaunuja pihassa ja kohtasin herra tai rouva sammakon. Aina yhtä hilpeä kohtaaminen kun veikeä pitkäkoipinen osuu kohdalle. Vauvan nukahdettua vaunuihin nakkasin lapset kottikäryihin ja annoin sellaisen kärryrallin, että vieläkin on olo kuin tunnin areobicin jälkeen. Väsynyt mutta raukea. Kumpparit jalassa kiidin kottiksia työntäen pihamme ympäri ainakn seitsemän kertaa, ja lapsilla oli hauskaa. Ja niin äidilläkin.

Vää, kuuluu olkkarista. Kuopus on herännyt ja vaatii tissiä. Jatkoa myöhemmin.