Siivousta koti- ja kropparintamalla

Nyt on perherumbassa siivottu niin virtuaalitasolla kuin kodin pinnoilla. Ilmassa leijuu miellyttävä sitruunan tuoksu. Vauva herätti viideltä aamuyöstä vääntämään kakkavaipat, seuraavaksi kahdeksalta. Kampean sängystä silmät ristissä avamaan vaippoja. Pikkuinen on aina hyvällä tuulella herätessään, nyrkkeilee ja potkii vilkkaasti ja hymyilee säteilevästi. En kykene olemaan kauan ärtynyt äkkiherätyksistä. Pikku käsi nappaa nenästä kiinni ja pikku suu pärryyttää hauskoja ääniä. Meidän pieni päivänsäde.

Olen päättänyt ottaa niskasta kiinni ja torjua kaikki makeat houkutukset. Ryhdistäytyä taas kertaalleen syömisissäni. Makeasuuna en voi vastustaa pieniä makeita välipaloja tai ainakin jotain pientä makeaa ruoan jälkeen. Mutta huomaan tämän heikkouteni johtaneen huonompaan väsyneempään yleiskuntoon. Sokeritaudin riskiäkään ei tarvitse kaukaa hakea geeniperimästä. Olin eilen illalla ylpeä siitä, etten kajonnut namikulhoon keittiön yläkaapille vaikka mieli tekikin. Yleensä olen päätynyt siihen ratkaisuun, etten hanki karkkivaroja, koska en yksinkertaisesti osaa vastustaa kiusausta, ja kun käden ulottuvilla jotain naposteltavaa on, tyhjennän sen lähes poikkeuksetta. Nyt kuitenkin olen päättänyt harjoituttaa itsekuria. Ihan näin henkiseksi verryttelyksi, ja toiseksi siitä syystä, että onhan se kiva että jotain on varastossa jos kahvivieraita sattuu tupsahtamaan.

Toinen terveyteeni liittyvä remontti koskee maitotuotteita. Alan vahvasti epäilemään että minulla on jonkin tason laktoosi-intoleranssi. Maailman väestöstä kuulemma puolella on tämä jossain määrin, useammat tietämättömiä siitä. Tiettyjen toistuvien epämiellyttävien oireiden perusteella (mitkä toistuvat esim. jäätelön syönnin tai murolautasen tyhjentämisen jälkeen) todennäköisyys tälle taipumukselle on yhä vakuuttavampi. Jännä, että sitä on vain oppinut elämään oireiden kanssa, mutta ei ole koskaan lähemmin ajatellut oireiden syytä, vaikka niihin johtava elämäntapa on ollut mitä ilmeisempää.

Haluaa tämän raihnaisen kropan myös synnytyksen jäljiltä kuntoon. Imetys ja rikkinäiset yöt ovat pudottaneet hyvällä vauhdilla painoa, mutta ne viimeisimmät kilot riippuvat nyt tietoisesta päätöksestä tehdä jotain ratkaisevaa ruokavalio sekä liikuntapuolella. Jännä, että jo pelkkä päätöksen tekeminen ja tuntemus siitä, että nyt minä tähän pystyn, on parantanut heti yleistä vointia ja minäkuvaa. Niin se periaatepäätös aina ryhdistää.