Unipäiväkirja - osa 3

Unessa asuin jonkinlaisessa linnassa, keskellä vierasta kaupunkia. Tämä korkea kivinen asumus oli kotimme, ja sen edessä oli eläintarha. Aitauksissa mitä eksoottisimpia eläimiä. Eksoottisimpia olivat linnaakin korkeammat gasellia muistuttavat dinosaurukset. Ne lähtivät yhtäkkiä rynnimään suurta etuovea tai pikemminkin isoa lasiporttia kohti. Ne tulivat ja rymistelivät sarvillaan rakennuksen fasaadia. Se oli todella pelottavaa. Seisoin jäykistyneenä vauva sylissäni ja katselin lasiportin läpi. Sitten ne vain jostain syystä lopettivat ja harppoivat muiden aitausten yli omaan aitaukseensa.

Myöhemmin minulle selvisi, että rakennuksessa oli toiminta, vähän niin kuin Jurassic Park-elokuvassa virittää tarhoihin eläinten liikkumista hallitsevat esteet. Tässä rakennuksessa se oli kummallinen kastelusysteemi, joka käynnistyi, jos nämä jättiotukset lähestyivät rakennusta. Ne eivät pitäneet vedestä.

Järkytyksestä selvittyäni huomasin sisällä majailevan täplikkään villikissan. En tiennyt kuinka kesystä otuksesta oli kyse. Pelkäsin vauvani puolesta. Menin jääkaapille ja tarjosin kissalle maksapasteijaa. Kissakaan ei enää ollut uhkatekijä. Kuljeskelin vauva sylissäni tässä uudessa majapaikassamme. Mieskin oli unessa, aina jossain uppoutuneena jonkin uuden laitteen virittämiseen. Tilanne oli täynnä uutuuden viehätystä, erilaista luksusta. Samalla täynnä uhkatekijöitä ja selittämättömiä uusia vastuualueita.

Olipa helpotus herätä omassa turvallisessa pienessä talossa. Ihmettelin, miten minulla oli edes aikaa nähdä unia, koska vauva oli heräillyt lähes joka tunti tukkoisen nenänsä takia. Missä välissä olisin ehtinyt olla linnan ruhtinas ja gasellisaurustarhan omistaja? Kaikki kai on mahdollista muissa olevaisuuksissa..