Survival post

Blogimaailma jäänyt aika lailla taka-alalle, en ole liioin kirjoitellut tai blogeja seuraillut. Rumba vienyt mennessään. Perherumbaan on kuulunut viime viikkojen aikana tätä arkista aherrusta kolmen pennun kanssa, talon pystyssä pitämistä ja ajoittaisia vieraita ja menoja. Viime viikonloppuna kotimme eloa vilkastutti 4-hengen perheen vierailu. Mitään ei tällä kertaa hajonnut, mutta kultakalamme elämä sai surullisen lopun 2-vuotiaan innokkaan ruokkijan ansiosta.

Kolme flunssaa syksyn aikana on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Pikkuiseenkin puhkesi nyt kunnolla pahanen pöpö viime rokotuksen jälkeen. Erityisesti yöt ovat olleet tuskaisia, koska hengittäminen on ollut vaikeaa. Sunnuntain suuret kekkerit piti myös perua kun isännällä nousi kuume. Osittain olin helpottunut, eikä hyvissä ajoin aloittamani leipomiset ja kokkaukset menneet hukkaan majailevien vieraiden ansioista.

Talvi valkeni vihdoin ja ulkona tuntuu valoisammalta ja salaperäisen hiljaiselta. Pakkanenkin on puraissut sopivasti ja saanut terveen värin ulkoilevien lasten poskille. Ilmojen viileneminen toi tarpeen hankkia uusia kintaita, pipoja ja villasukkia. Tänään niihin raapustettiin omistajien nimet ja ne asetettiin siististi eteisen uuteen kaappiin kunkin lapsen omaan kaappilokeroon. Ah, mikä ilo ja helpotus, kun näille ennen eteisessä ja koreissa ajelehtiville pikkuvaatteille löytyy nyt oma paikka!

Illat ovat kuluneet rattoisasti takan loimussa ja aamut tuikkukyntilöiden valossa. Joka talvinen alkujännitys liukkaalla ajamisessakin on hellittänyt. Kyllä tästäkin talvesta selvitään.