Rasti ruutuun, yksi aamu pois

Olen huonoa seuraa ennen aamun sarastusta. Vaikka nyt on mahdollisuus viettää rauhaista aamiaista puoliskon kanssa kaksistaan, niin on se vaan vaikeaa olla säteilevä. Niin se on aina ollut. Varoitinkin siippaa, ettei minulle tarvitse kauheasti puhella niihin aikoihin. Tämä on selvästi ottanut asian huomioon. Hyvä sauma tosin kasvattaa kärsivällisyyttä.

Leiväpaahdin sylkäisi leivät sisuksistaan. Mies oli nousta toiselta puolelta pöytää. "Anna mä otan ne. Ihan tarpeeksi jo tässä trafiikkia", piti minun vielä sähistä.

Vauva ei antanut nukkua pieniä lisäunia tällä kertaa. Muuten ei valittamista, nukkuu nyt yöt putkeen ilman välitankkauksia. Valtava helpotus.

Jostain irtosi lisäenergiaa. Esikoinen sai tukanleikkuun puoli tuntia ennen lähtöä, ja vaikka tämäkään ei ollut aamusta hehkeimmillään, niin puimuroinnin ja suihkun jälkeen oli ihan uusi pieni mies. Itsetuntoa ainakin 50% ekstraa ja täynnä iloa ja hyvää oloa.

Tästäkin aamusta selvittiin, vaikka kurkkua kuristi eilen ajatellessa talviloman päättymistä ja arkeen palautumista ja aamuista selviytymistä ilman iskäpappaa.