Vaavi-update

Vauva nukkui ensimmäisen yönsä läpeensä ilman inahdustakaan. Sitä oltiinkin odoteltu, 8 kuukautta antoi pikkuinen odottaa. Ja arvatkaas kuinka äiti-ihiminen hyödynsi tämän rauhaisan yön. No tietysti kuulostelemalla pihiseekö vielä vauvan hengitys ja ihmettelemällä hiljaisuutta. Heräilemällä automaattisesti niihin tavallisiin herätysaikoihin ja odottelemalla ähinää pinnarista. Mutta toki oli levollisempi olo kun ei tarvinnut hyppiä sängystä ylös edes taas.

Tähän mullistukseen tietysti piti suhtautua varauksella, ja onneksi niin teimme. Seuraavana yönä kyllä herättiinkin klo 2.30 ja vaadittiin tankkausta. Viime yönä taas selvittiin parilla inahduksella ja vasta puoli kuudelta vaadittiin aamutankkausta. Ei paha, ei ollenkaan. Kyllä tästä vielä elävien kirjoihin päästään.

Pikku poju on keksinyt oikein hurmaavan hymyirvistyksen, joka tuo mieleen myös tämän siskon muinaiset mainiot ilmeet. Syöttötuolissa on nykyään kova tytinä kun saa nälkäänsä pureskeltavaa, niillä kahdella riisin kokoisilla hampeillaan. Lusikoidessa saa toivoa napakymppiä vauvan hytkytellessä innoissaan ylös alas ja käännellessään päätä aina siihen suuntaan jossa jotain tapahtuu. Ääntä testaillaan kovasti kuinka se käyttäytyy eri tiloissa ja kuinka siihen reagoidaan. Volyyminappia ei vaan löydy.

Kuten hyvä ystävä asian ilmaisi, niinä päivinä kun menee hyvin, niin kyllä tämä lapsiperhearki voi olla mielettömän ihanaa. Mielettömän ihania hetkiä mahtuu onneksi mukaan suht tasaisesti rasittavampien, levottomien, angstisten ja muuten vain sekopäisten hetkien lomaan. Täytyyhän sitä särmää ja kontrastiakin olla.