Päivä neljän kakrun kanssa

Esikoisella oli taas luokkakaveri kylässä koulun jälkeen. Poikia koulusta hakiessani kolmas kamu anosi jos voisin heittää tämän kotiin kun muuten menisi tunti ylämäkeä kävellessä. Voisipa mennäkin näillä maastoilla. Lähinnä kuitenkin heitin siitä syystä, että tämän oli käveltävä tänään yksin kotiin, koska esikoiseni kaveri on tämän naapuri ja kulkevat yleensä yhdessä kouluun ja kotiin. Poika oli mielissään kun sain matkustaa etupenkillä ja tarkkaili kovasti liikkeitäni ja tien liukkuutta.

Päivä meni rattoisasti koska lapsilla oli seuraa. Jätin vauvan hetkeksi poikien hoivaan (tämän nukkuessa)kun hain tytön hoidosta, ja pitihän vauvan tietysti herätä poissaollessani ja esikoisen ringuttaa kännyyni miljoona kertaa reissun aikana. Ajattelin että kovastakin hädästä oli kyse, mutta riennettyäni vauvan luokse, vinkui tämä yksin pinnarissaan, leluja oli aseteltu tämän molemmille puolille, mutta pojilla olikin ollut tärkeämpää tekemistä.

Jostain kumman syystä pussista tehty tomaattikeitto on lasten yksi lempiruoista, ja sopii hyvin tällaisille muuten touhukkaille päiville tarjoiltavaksi. Lapset lusikoivat keittoa suurella mielihyvällä ja pöytäkeskusteluna puhutti tänään kovasti aihe "Onko Jumala mies vai nainen". Olin positiivisesti yllättynyt välkyistä kysymyksistä ja lasten omista perusteluista ja aivoituksista. Omillani löytyi sopiva analogiakin taskusta aiheeseen, joka tyydytti kaverinkin uteliaisuuden.

Ennen lastenohjelmia lapset lähtivät ulos leikkimään. Pettymyksekseni eivät kuunnelleet kehoitustani ilmoitella, jos aikovat lähteä pihasta pidemmälle. Kutsuin lapset lähemmäksi (vaikka olivatkin kuulemma olleet mukavilla juttusilla naapurin = entisen opettajan sijaisen kanssa) ja pidin tiukan puhuttelun. Viimeksi nimittäin pelästyin pahan kerran, että pojat olivat lähteneet iltapimeällä omille teilleen, ja olin ehtinyt elätellä jo kauhukuvia heistä rämpimässä eksyksissä pimeässä metsässä löytämättä takaisn kotiin. Pimeä, lumisateinen ja hiljainen ilta oli huono skenaario etsintäoperaatiolle, mutta onneksi se jäi vain mielelliseksi skenaarioksi nimittäin löysin pojat tien mutkassa hyppelemässä lumivalleilla. Mutta siitä lähtien olemme sopineet, että lapset pyytävät lupaa, jos lähtevät kauemmaksi pihasta, niin tiedämme mistä hakea jos on asiaa.

Lastenohjelmien jälkeen söimme laittamaani pannaria ennen kuin kaveri haettiin. Saatuani lapset nukkumaan olin niin sippi etten jaksanut hemmotella itseäni sen enempää kuin painumalla aika pian itsekin pehkuihin. Jo muutama päivä ja ilta putkeen yksin muksujen kanssa tuntuu jo jäsenissä ja jaksamisessa. Myönteistä on ainakin se, etteivät illat tunnu pitkiltä ja yksinäisiltä, koska eivät ehdi venyä.

Sänky on viileämpi ja kolkompi ilman vierustoveria, mutta ratkaisen asian säätämällä termostaattia vähän lämpimämmän puolelle. Ja nukkuuhan metrin päässä sängystä vauva pinnarissaan tuhisemassa. Pääsee viereeni pari kertaa yössä pienille huikille jos mikään muu ei tepsi rauhoittamaan.