Tunnustuksellinen meemi

"Adoptiomatka"-blogi haastoi (ei suoranaisesti mutta epäsuorasti) minutkin laatimaan listaa oudoista tavoistani. 5 kohtaa eivät taida riittää, mutta koitetaan aloittaa niistä päällimäisistä.

1. Aloitan myös ohjelmakoukusta, eli seuraan täällä pyörivää jenkkiläistä saippuaa "The days of our lives" melko säännöllisesti. Ajoitus passaa juuri hyvin kotiäidin henkireiäksi jolloin on mukava paeta todellisuudesta muiden ihmisten kuviteltuihin henkilödraamoihin. MinäKIN olen niin koukussa, että sarjan henkilöt ilmestyvät joskus uniini (tunnustaa häpeissään). Saatan ärsyyntyä hiljaisesti mutta varsin voimakkaasti jos puhelin soittaa juuri sarjan aikaan tai vauva herää yllättäen päiväuniltaan.

2. Vanupuikoilla korvani puhdistettuani aivastan toimituksen perään lähes poikkeuksetta.

3. Kylpyhuoneessa iltatoimitusten aikaan joskus yhtä aikaa miehen kanssa saan kummallisia hellyydenpuuskauksia, saatan silittää tai kutittaa, mutta minun on tehtävä yllättävä kiusoitteleva finaali, esimerkiksi yllättävällä housut alas-vedolla (siis sen toisen). Miehelleni, lapsilleni ja siskolleni olen myös näyttänyt hullun hampaanharjaussketsini, eli villin ja holtittoman harjan sohimisen tavalla, jolla hammastahnaa löytyy jälkeen päin koko naamasta. Näytökseen kuuluu tietysti hammasharjataituroinnin lisäksi yllättäviä ilmeitä.

4. Hoilottelurepertuaariini kuuluu myös tiettyjä kantabiisejä kuten "Liikennelaulu" (Muista aina liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä..."),"Piupalipaupali", "Popsi popsi porkkanaa" jotka hoilotellaan tomeralla äänellä tomeraan tahtiin. Ärriä tykkään lauleskellessa pärisytellä joko oikein olan takaa suomalaisittain vahvilla ärränpäillä, tai norjalaisittain/bergeniläisittäin kurkkuäänillä höystettynä.

5. Ai tulimmeko jo kohtaan viisi, minä kun pääsin vasta vauhtiin! No viidenneksi voisi mainita ajoittainen pakonomainen tavaroiden järjesteleminen. Koriste-esineillä ja kaikilla näkyvillä (eli kaapin ulkopuolelle harkitusti jätetyillä) esineillä on harkitusti mietitty paikka, joita toki saatan välillä vaihdella, kuten valittuja esineitäkin, mutta niiden millilleen oikein sijoittuminen on tärkeää. Kyse saattaa olla kynttilänjaloista ja kukkaruukuista keittiön ikkunalaudalla kuin myös hammastahnatuubin tai huuhteluainepullon sijainnista pesuhuoneessa. Kaikki asiat kuten vaatteet kaapissa tai kirjoituspöytäni sisältö tai varastoitavat tavarat eivät pääse samaan hienoon kategoriaan. Kyse on juuri näkyville asetetuista esineistä, vaikkakin käyttöesineistä, ja saatan joskus pyhässä yksinäisyydessäni jäädä miettimään esineille uutta sijaintia tai järjestystä. Siirtelen, katselen kaukaa, siirtelen uudestaan ja arvioin kokonaisuutta. Tämä tuottaa minulle jonkinlaista selittämätöntä mielihyvää ja täyttymystä. Ja ei, kotini ei ole mitenkään häikäisevästi järjestyksellinen tai superesteettinen (vaikka järjestykseen tai esteettisyyteen ainakin pyrin). Mieltymys yksityiskohtiin ja järjestyksen luomaan mielihyvään on se keskeisin kokemus jota kai haen.

Etiketin mukaan minun pitäisi haastaa muita blojeja kirjoittamaan omista oudoista tavoistaan. Sen kummemmin tarkastamatta ovatko nämä jo ehtineet meemiin, haastan meemiin "Pagistaan", "Elma-täti tarinoi", "Laurin päiväkirja" .