Talviunesta haikaillen

Pakkasta kirpeimmillään -7 astetta, selkeä luminen päivä. Lähdimme tytön kanssa auringon sarastettua kävelylle ja testailtiin kiikaria. Jotenkin tuntui niin omalta tähystellä sillä ja bongata hienoja näkymiä kiikarin palloon. Kamerasilmä kiinnostui vangitsemaan kivoja vinkkeleitä. Harmi vaan ettei ollut shoot-nappia.

Vauvakin lopulta väsyi rattaissaan vaihtelevien maisemien katselemiseen ja ummisti silmänsä maailmalta.

Punanenäinen kissa leikki vekkulimaisesti lumessa. Tajusimme kissan läsnäolon kun puskan oksistosta kuului rasahdus ja lumet varisivat oksilta maahan. Kuvien ottamisesta ei meinannut tulla mitään kun kissa tuli puskemaan kamerakättä ja lämmitteli mielellään reittäni vasten. Kehräys vain kävi. Tyttö olisi niin mielellään ottanut mirrin omakseen ja uskotteli, ettei se varmaan kenenkään ollut kun ei ollut kaulapantaakaan. Jouduin vakuuttamaan toisin.

Poika on ylpeästi päättänyt kävellä minua koululta keskustaan vastaan. Oli pettynyt kun tulin hakemaan hänen juuri saavuttuaan perille. Olisi niin mielellään kokeillut enemmän siipiään ja jäänyt rantaan leikkimään.

Iltapäivästä painaa kova väsymys. Olen repsahtanut ottamaan ruoan jälkeen iltalahvit. Jotenkin liittyy tämä tarve myös vuodenaikaan. Mitenkään ei pieni koffeiinitankaus näytä kuitenkaan vaikuttavan yöuniin. Yöllisten herätysten välillä nukun kuin tukki. Kyljen puutumisesta päätellen en ehdi liikahtamaan vasta kun vauva herättää, ja silloinkin hyvin vastentahtoisesti. Viikonloppuna vauva täyttää jo puoli vuotta. Puoleen vuoteen ei ole saanut nukkua yötä yhteen putkeen. Uskomatonta että tällaisesta kidutuksesta kuitenkin säilyy hengissä. Onneksi meidät on rakennettu niin, joskaan ei rääkkiä ikuisuuksia kestäisi. Ja sitten kun yöt alkavatkin rauhoittua niin mieli osaa ironisesti olla rauhaton, koska on tottunut saamaan elonmerkkejä vauvasta tiheämpään tahtiin. On vain pakko käydä kuuntelemassa että vauva varmasti hengittää.

Vieläkään en ole päässyt eroon siitäkään tavasta, että käyn ennen nukkumaanmenoa katsomassa nukkuvia lapsiani. Viimeinen tarkastus, että kaikki on hyvin, peitto hyvin päällä ja keho levollisessa asennossa (ei esim. putoamaisillaan sängystä). Se pakollinen nuuhkaus ja suukko päähän.

Ei minuakaan edelleen haittaa saada suukko ja silitystä ennen nukahtamista. Useimmiten saankin.