Karkkilakon inspiroimaa

Olen ollut kaikenkaikkiaan yllättävän hyvällä tuulella. Täytyy johtua terveellisemmistä syömistavoista.

Tänään sataa räntää. Mukamas talvi. Vaikka vielä toistaiseksi lunta maassa, niin päiväkotiin kiikutettiin kumpparit mukaan. Eilen nääs oli haettavana todella märkä tyttö, eikä varasukkiakaan ollut tarpeessa, paitsi villasukat. Villasukat kuulemma kutisivat kotimatkalla ihoa vasten. Niistä ei kuitenkaan haluttu luopua kotiuduttuamme vaikka vaihtoehtoja olisi ollut.

Hauskoja kysymyksiä hääpäivästämme: "Äiti, mitä te teette sitten hääpäivänänne? Milloin on isin hääpäivä, entäs sinun? Menettekö sitten uudestaan naimisiin!".

Vauvan nukahdettua mulkoilen hetken tyhmää tekstiviestiohjelmaa. Sammutan telkkarin kun alkaa kuvottaa. Mukamas jotain ehkäisyvalistusta jonkun sössöttävän lapsitoimittajan toimesta. Joo, laitetaan vaan kaikki tytöt pillerille jo 10-vuotiaasta lähtien, niin ei varmasti tule niitä ei toivottuja raskauksia. Sillä homma hoidettu. Kun eihän sitä aikaista debutoimista vain voi mitenkään enää estää. Tosiasia on se, että siihen vain ajaudutaan ilman suurempia odotuksia enää edes mielihyvästä. Pakollinen päiväjärjestyksestä pois hoidettava asia oman normaaliutensa säilyttämiseksi muihin nähden. Kuinka tavallista tämä menetelmiin jumittaminen, ja ennaltaehkäisevän avun määrittäminen pelkästään laastarilla. Kannatan parisuhde/perheen perustamiskurssien ajamista jo peruskoulutasolla. Tai ehkäpä olisi parempi aloittaa hyvän itsetunnon ja oman suojeluvietin vahvistamista edistävästä kurssista.

Jotain tälle niin muodikkaalle vapautuneisuudelle, mutta niin tuhoisalle uusavuttomuudelle on keksittävä. Nykyihmisellä on suuri haaste hallita impulssejaan loputtomien erilaisten valintojensa edessä. Elämäntapoja on yhtä monta kuin karkkeja karkkihyllyllä. Suuressa modernissa suvaitsevaisuudessamme paapoamme pilttejämme valmistautumaan ratkaiseviin elamän valintoihin osoittamalla ja hyväksymällä ne kaikki hienot värit ja maut karkkihyllyllä. Kunhan peset hampit aina jälkeen päin. Mutta onhan yhtä tärkeää se rahojen käytön opetteleminen ja ajoittainen säästäminenkin. Miksi näistä asioista on sitten perhekalleuksien ja niiden käytön suhteen niin vaikea puhua?

Nykyihminen on kovin vieraantunut omasta luonnostaan ja itsestämme; luontoamme, onnellisuuttamme, ihmisyyttämme suojelevista arvoista. Olen päättänyt oman jälkikasvuni kanssa käydä ensin läpi lainalaisuudet puutarhassa, puutarhan hoidon alkeet ja samaan syssyyn kukat ja mehiläiset (unohtamatta iloista kirmailua ja leikkejä nurmikolla) ennen kuin opettelemme jonottamisen, etuilemisen ja kuluttamisen lainalaisuuksia karkkihyllyjen välissä.