Talavi, oi talavi

Uskaltauduin liukkaista keleistä ja lumimäärästä huolimatta autoilemaan Osloon. Kävimme lasten kanssa tänään ensimmäistä kertaa Suomiseuran lastenkerhossa. Oli ihan kiva tavata muita täkäläisiä suomalaisia perheitä. Oli oikein kotoisa tunnelma muuten vieraan päiväkodin tiloissa vieraiden ihmisten mutta samankielisten seurassa. Ja tulipa muutamasta vieraasta jopa tutumpi tapaus.

Toissapäiväisestä lumitöistä oli jäänyt oikeaan käsivarteen muhkea luumun kokoinen ja värien mustelma. Peijakka kuinka painava vehje kola onkaan, varsinkin kun jämähtää käsivartta vasten seinältä johon sen oli tarkoitus nojata. Juuri isännän lähdettyä piti lumimäärän kuitenkin tuplata. Eilen sonnustauduimmekin lasten kanssa aamiaisen jälkeen talvipukimiin ja lähdimme pihaan lumitöihin. Toisin sanoen lapset lumileikkeihin, vauva pulkkaan huopapakettiin töllöttämään meininkiä ja äidille lumikola tukevaan otteeseen. Ahersin itseni melkein henkihieveriin. Lujaa tahtia ei edes työnpuuskassa huomannut ennen kuin läähätti kieli ulkona ja räkä tuulessa huljuten.

Vauva väsyi pulkassa istumiseen ja hivutin pikkuisen vaunuihin nukkumaan. Makoisa olo jälkeen päin suihkun jälkeen lämpimän teekupposen ääressä. Ja työn jälkeen olin tyytyväinen. Seurasin keittiön ikkunasta kun pariskunta sun toinen siirtyi pihaansa työntämään lunta. Ja minä olin tehnyt tänään työtä meidän kaikkien puolesta. Ja kahdelle autolle menevän paikan edestä. Hyvä mie.