Kolkytyks vee

Tuli siis täyteen tänään. Ensimmäinen syntymäpäivä, minkä aloitan ihan vaan lasteni kanssa. He yllättivät minut aamulla paketeilla. Sain juuri prikulleen toivomiani asioita. Pehmoiset aamutossut, helmikaulakorun ja hajuvettä (siipalta). Siippa oli neuvonut lapsille missä hänen lahjansa on piilossa, jotta osaavat antaa merkkipäivänä. Toki ollaan oltu yhteyksissä tänään kuten kaikki muutkin päivät, vaikka ei fyysisesti lähellä.

Katselin iloisena aamupalapöydän ääressä ikkunasta ulos. Tänään aamutaivas oli maalattu vaalensiniseksi- ja punaiseksi. Ei pilviä tänäänkään. Juuri minulle, halusin uskoa.

Kälyni, ystäväni, melkein kuin siskoni tuli poikineen meille punkkaamaan pariksi yöksi. Sain kauniin kukkasen. Syötiin helposti pyöräytettäviä ja hyviä tortilloja päivälliseksi. Parasta päivässä oli lasten tohinan hiljennyttyä iltaiset keskustelut kynttilän valossa, sipsiä ja suklaata ja maailmanparannusta.

Juttelimme niin pitkään että väsymyksen aalto ehti ohitse ja uutta energiaa tuli tilalle. Yli kahteen meni. Tuntuu taatusti jaksamisessa huomenna. Ei kun siis tänään.