Toinen puolisko paikalla ja tuulia ameriikoista

Oma kulta saapui 10 päivän eron jälkeen kotiin. Ikävä oli ollut ihan kaikilla. Tuliaisiakin tuotiin joka iikalle. Minulla pomppasi sydän kurkkuun kun kaiken sälän ja repun tonkimisen keskeltä minulle ojennettiin semmoinen silkkinen korurasia. Semmoisia, joita elokuvissa miehet ojentavat ratkaisevalla hetkellä naiselleen, ja mikä aukaistaan kansi naristen ja sisällön paljastumisen jälkeen hihkutaan silmut pyöreinä "Oh my God!". Ajattelin, ettei minuun vastaava lahja koskaan vaikuttaisi yhtä pöyristyttävällä tavalla, mutta kieltämättä vatsassa muljahti kun rasiasta löytyi kaunis kaulakoru, jossa oli sininen safiiri. Ooooh. Olin lyöty ja otettu. Mies oli ylpeä hankinnastaan ja myönsi, että oli kuluttanut paljon aikaa oikeanlaisen korun etsimiseen. Kuulemma oli näyttänyt kuvaanikin myyjälle, jotta löytyy juuri minulle ja väreihini sopiva hely. Minä kuulemma ansaitsen jotain arvokasta, koska panokseni perheelle on arvokas. Tällaista on todella rohkaisevaa välillä kuulla ja saada kiitosta. Ja miksei helyjenkin muodossa. Tuli melkein ilmi, mutta ohitimme aiheen nopeasti kun rupesin miettimään mitkä korvakorut sopisivat korun kanssa. Sellaiset saattavat olla odottamassa seuraavaa tilaisuutta.. Olen aika sekaisin tästä huomionosoituksesta.

Ameriikoista tuotiin myös ihan oikeaa avaruusrakettimuonaa. Jäädytettyä, puristettua ja kuivattua ruokaa, joita maistoimme iltasnackseina. Kuiva ja huoneenlämpöinen sandwich-jäätelö ei kyllä mennyt kaupoiksi kokonaan, mutta olihan siinä jäätelön maku. Mansikat säästimme seuraavat tilaisuutta varten. Kuukeittoakin mies oli ostanut ihan kuriositeettina, eli juuri sellainen keittopurkki, joita oli valmistettu ensimmäista kuumatkaa varten. Sekin oli aika hirveää. Lapset ainakin tykkäsivät.

Vauva muuten otti isukin vastaan kaihoisalla itkustelulla ja syliin päästyään hymyili niin leveästi kuin pystyi, eikä hakenut takaisin syliini kuten kaikkien muiden sylissä hetken oltuaan. Iskäpappa siis muistettiin varsin hyvin, ja tämähän sulatti isukin sydämen. Niin kuin myös vauvan tykästyminen matkalta tuotuun leluun.

Mukava oli nukkua vierustoverin kyljessä. Kaikki taas kohdallaan, elämä normalisoitunut.