Avainkriisi pitkästä aikaa!

Pitihän jotain mennä mönkään kun poikkesin tavallisesta rutiinista ja lainasin miehen takkia aamukuskausten aikaan. Selvittyäni mielettömän ripeässä tahdissa multitehtävällisestä aamusta ja ajettuani kotipihaan en löytänytkään kotiavaimia. Tietysti, nehän olivat oman takkini taskussa joka oli sisällä. Pihisin kiukkua, miksi olin ottanut avaimen pois avaimenperästä, jossa pidän molempia, auton ja kodin avaimia? (Johon löytyy tosin syy: lämmittäessäni autoa lapset saattavat olla vielä pukeutumassa, ja joudun yleensä käydä sulkemassa oven auton starttauksen jälkeen).

Mies oli lähtenyt minun lähtöni jälkeen, ja oli kuulemma unohtanut lukita oven, mutta olikin sitten muistanut asian ennen lähtöä. Olisipa vaan unohtanut kokonaan. Tämä oli Oslossa asti eikä siis voinut tulla avaamaan ovea. Minulla oli parisen tuntia aikaa ennen kuin oli haettava poika koulusta ja suunnattava sitten rumputunnille. Mutta onneksi on naapureita, ja onneksi se ajattelemani oli kotona.

Ehdin jo hätäillä ettei minulla ole tarpeeksi ruokaa vauvalle jos joutuisimme viettämään loppupäivän autossa, mutta onneksi saimme naapurin luona mukavan breikin. Sain laitettua puuroa vauvalle ja ystävä kikkaili vielä oikein luksuslounaksen meille. Oli mukavaa ja vauvelit saivat touhata lattialla. Iltapäivä menikin esioisen harrastuksen parissa, sitten haettiin kakkonen hoidosta ja kotiin palaillessamme mies oli onneksi selvinnyt aikaisemmin töistä kotiin avaamaan meille oven.

Vastaavaa sattumaa silmällä pitäen päätimme naapurin kanssa, että teetämme kotiavaimista kopiot ja pidämme ne toistemme luona tallessa. Ainakin parempi vaihtoehto kuin kynnysmaton alle tai ulkoruukkuun vara-avaimen piilottaminen.