Sisäinen remontti

Juhlapyhät vietetty. Takana koristusta, leivontaa, lahjoja, vieraita, herkkuja, hyväntekeväisyyttäkin tällä kertaa. Viimeisin myös keskeinen osa ajan henkeä.

Olemme siirtyneet itsestä irrottautumisen aikaan, jota ilmennän mm. paastoamalla. Tekee hyvää kehollekin, kuonat liikenteeseen noin ruumiillisestikin. Näin kolmantena päivänä paastoaminen luistaa jo suht huomaamatta. Joka vuosi saa yllättää itsensä, että kaikesta käsittämättömyydestä huolimatta se onnistuu ja vaikka olisi kuinka vähän orientoitunut tähän arjen toimintoja mullistavaan vetoon, niin se osaa pian jo tuntua hyvältä ja monella tasolla uusia voimia vapauttavalta eleeltä.

Tämä on aikaa jolloin haluan tarkastella itseäni ja tehdä muutoksia ajatteluuni ja tapoihini. Elämäntaparemonttia vähän kaikilla tasoilla. Luulenpa, että monessa uskonnossa paastoamisen juju on pitkälti tässä. Suoda edes yksi tehtävälle nimetty aika vuodessa, jolloin oma luonne ja elämäntapa laitetaan oman suurennuslasin alle. Ulkoiset keholliset tarpeet saavat väistyä ja sisäisen minän ravitseminen alkaa. Kenties tämä on todella keskitetysti välillä tarpeen jotta sisäinen remontti voi alkaa tai jatkua tehokkaampana.