Elämää hetkessä sekä jatkossa

Poika ponkaisi tällä kertaa ylös ilman herätystä, minuutti ennen herätyskelloni soittoa, klo 6.50. Meidän aamuvirkkumme. Tavallisempaa on kuitenkin mennä silittelemään ja suukottamaan sikeästi nukkuvaa lasta hereille, joka tarvitsee venyttelyyn sen viitisen minuuttia ainakin. Itse tarvitsen sen kymmenisen minuuttia, että seitsemältä olen siinä kunnossa, että voin puolestaan herättää pojan. Mies on yleensä jo lähtölukemissa noihin aikoihin. Tyttö saa onneksi nukkua sikeitä niin kauan kuin haluaa.

Aamu kului vilkkaassa yhteydenpidossa ja matkaa suunnitellessa. Helsinkimatkamme näyttää sittenkin onnistuvan maalis-huhtikuun vaihteelle. Siis toisin sanoen, onnistuu. Liput on jo varattu ja maksettu. Kuinka helppoa tämä nykyään onkaan. Kaikki onnistuu kotipäätteen äärestä. Suurin pähkäilyn aihe oli hyvän ajankohdan ja lastenhoidon järjestäminen. Olipa tehokas olo kun onnistui käymään kirjeenvaihtoa kolmen ihmisen kanssa yhtäaikaa. Siippa oli oikein mielissään että sain järjestettyä matkan. Osuu vielä rakkaan syntymäpäivälle.

Tämän talven pakkasennätys, -12 C! Mutta ei purrut luihin asti koska viima onneksi hellitti. Itseasiassa, mieleni teki ulos tänään. Tytön kanssa tehtiin lenkki metsään. Huomaa, että kasvavan ruhoni kantaminen alkaa olla vaivalloisempaa. Hengästyn tavallista helpommin. Ei kai ihme kun sydän pumppaa sen jonkun 25% prosenttia enemmän verta istukalle ja tuota painoakin on kertynyt lisää. Mutta raikas ilma piristää ja antaa lisää energiaa joka kerta ulkoillessa. Pitäisi harrastaa useammin.

Kasattiin pieni maja kuusenoksia puiden lomaan kasaamalla. Sitten kotiin odottamaan poikaa koulusta ja piknikkorin laittoon. Pojan tultua palattiin majalle ja popsittiin keitettyjä kananmunia, juustonäkkäriä ja juomaksi lämmintä kaakaota metsämajassamme. Tunnelmallista. Pienen kynttilänkin sytytimme. Kummastelimme kummallisia jalanjälkiä lumessa. Olisivat voineet olla isomman koiran, mutta ihmisen jälkiä ei ollut niiden tuntumassa, ja niissä oli jotain sorkan tapaista. Olisikohan sittenkin olleet kauriin jälkiä. Jäimme leikkimään mielellämme sillä ajatuksella.