Houreita

Nyt se on ottanut yliotteen, sitten totaalisesti. Siis tämä väsymys. Voisin nukkua koko päivän jos vain saisin. Jaloilla ei jaksaisi olla, ei liioin istuakaan. Jalkovälissä tunne kuin olisi tehnyt sata kyykkyhyppyä. Ajatukset liikkuvat paljonkin loppupinnistyksen houreissa. Täydentelen välillä sairaalalaukkua. Kellarissa seisovat jo turvaistuin ja vaunut pystyssä. Kaikki olisi jo niin valmista pikkukaveria varten. Välillä ahdistaa kaikki mahdollinen faktaan sekä fiktioon perustuva - mitä kaikkea voisi mennä vielä mönkään. Välillä kuitenkin sydämen valtaa suuri onni ja odotus ottaa vastaan tämä uusi ihminen. Toivajattelua vai kokeneen viisautta enteillä että tämä kaveri tulisikin vähän etuajassa? Ei kykene erottamaan