Rojektia sun toista

Yritän saada tämän piinallisen odotuksen ja etananvauhtia matelevan ajan kulumaan yhdellä sun toisella pikkuprojektilla. Ei muuten kestäisi. Lasten Ikean pirttikalusto terassilla sai vihdoin hienon väripinnan. Sinistä, ah niin ihanan sinistä, ja ihan lasten omasta valinnasta. Saatuani eilen ensimmäisen erän maalattua alkoi tietysti vesisade. Onneksi öljypohjainen väripinta ei mennyt pahasti kuplalle. Kaapin perukoilta löytämäni lempimammakesähousuilleni sain tietysti sinistä roisketta. Olipa taas fiksua uskotella itselleen, että kykenisin pikku maalaushommaan tavallisessa vaatetuksessa. Tänään tein viimeiset silaukset, ja rukoilin että tämän päivän yllättävä sadekuuro jäi siksi yhdeksi ripsaisuksi.

Sain vihdoin ruukku/terassikasvit omiin telineisiiinsä. Matkan varrelta löytyi upea puutarhaputiikki. Uskomaton valikoima pensaita, puita, kukkia. Ihailimme hienoja vesiallasviritelmiä. Ehdoton suosikki oli altaan reunalla pissivä patsaspoika.

Laitettuani uudet verhot pojan huoneeseen oli ihan sippi. Meritähtifleece-peiton alle sänkyyn, tyyny jalkojen väliin ja odottelemaan, että pikku kaveri masussakin asettuisi mukavaan asentoon. Tunnin torkut teki ihmeitä.