Kuulostellaan

Olisikohan kaveri jo laskeutunut raivotarjonnassa alemmas koska hengittäminen on ollut viime öinä helpompaa eikä mieskään ole öisin kuullut suurempia tuhinoita tai korinoita.Toivotaan näin. Ei siellä myöskään olla tehty yhtä kivuliaita kuperkeikkoja kuin aikaisemmin. Aika lailla näyttää pysyttelevän samassa asennossa vaihdellen lähinnä pyllyn asentoa sivulta toiselle. Potkuja kumahtelee kylkiluihin ja käsien ojenteleminen tuntuu pieninä reiden painalluksina alempana. Tiedä häntä missä asennossa ollaan milloinkin, mutta eri kehon osien aihetta pystyy jo hyvin arvelemaan kaverin liikuskellessa aktiivisemmin.

Isosisko on ollut todella tiiviisti prosessiassa mukana ja yllättää pläräillessään vauvakirjoja mitä hienoimmilla lääketieteellisillä sanoilla. Äiti käsketään istuutumaan useamman kerran päivässä. Katsotaanko liikkuuko se vauva siellä? Eilen kehoitin kuuntelemaan vatsaa, ja sehän oli jännittävää. Tyttö väittää kuulleensa vauvan rytmikkään sydämen jumputuksen ja lapsiveden plörinää. Ei ollenkaan epätodennäköistä. Eilen kuuli kuulemma vauvan pieraisunkin. Lienee vähemmän todennäköistä.

Sairaalakassia olen pakannut jo kolmannen kerran. Hienon neuvolasta saadun raskauskalenterin/infovihkosen listasta on ollut lähinnä suuntaa-antavaa apua. Tiedän aikaisemmasta kokemuksesta, että tarvitsen sairaalaan liivinsuojuksia ja rintasalvaa (kipeisiin rinnan päihin!), sekä vaatetäydennystä vauvalle, koska imetystä helpottavaa varustusta ei täkäläisistä sairaaloista löydy (vaikkakin tiedollinen imetystuki varsin erinomaista) eikä liioin muuta vaatetta vauvalle sairaalaoloon kuin paitoja (sekä tietysti vaippoja) ja vauvapeittoja. Ärsyttävästi pinkkiä tytöille ja vaaleansinistä pojille. Mieluummin otan vähän persoonallisempaa varustusta, jotta erotutaan vähän massasta.