Kivaa mutta uuvuttavaa

Päivän kotitöiden saldo: Lapset kylvetetty, huusholli imuroitu. Minä opastin ja avitin vähän pesuhommissa, mies imuroi. Lattiat luututaan sitten kun jaksetaan. Huomenna tiedossa lapsivieraita joten lattianpesu saa odottaa.

Kävimme Oslossa lounaskutsuilla. Mukava oli tavata pitkästä aikaa joitakin tuttuja ja vähemmän tuttuja. Avustin emäntää vohvelinpaistossa mutta sitten sai tytöt jatkaa paistoa kun nälkä alkoi olla niin kova, että alkoi heikottamaan. Kerrankin tuntui että oli oikeuettua tiedottaa olevansa nälkäinen ja pyytää sitä sun tätä pöydän päästä aina lautasen tyhjennettyä. Söin kuin hevonen ja johan alkoi kuvakin pian kirkastua silmissä. Pöydässä puhututti kehitysmaa-asiat, ympäristöasiat, eläinten sairaanhoito ja lailliset lopettamistavat, naisten hyvinvointi ja perheväkivalta, mutta välillä seurueen pienin, 6kk vanha vauva veti huomion vallattomalla hymyllään tai äkillisillä tarpeillaan. Havaitsin pientä flirttiä kahden tuntemani henkilön välillä. Ei oikeastaan hassumpi ajatus, jos heistä kehkeytyisi pari. Molemmat niin ansaitsivsiat moisen onnen, mutta nähtäväksi jää, löytävätkö he sen toisistaan.

Olisi voinut viipyä pitempäänkin mutta oli aika lähteä siinä vaiheessa, kun pelkkä puhuminen sai minut hengästymään. En ollut päässyt lepuuttamaan kroppaani koko päivään vaikka enimmäkseen oltiinkin istuttu, mutta sosialisointi käy tällä hetkellä ihan eri tavalla voimille. Kotona oli pakko oikaista sängylle. Tyttö tuli viereen silittämään masua ja hyppyyttelemään nallea masun päällä. Jotenkin mahan koskettaminen vaan rentouttaa ja olin sammua pariinkin otteeseen.Huomasin jossain vaiheessa nukuttajani poistuneen huoneesta. Äyskäsin pojalle sulkemaan huoneensa oven kun legokasan kaivuuäänet alkoivat käymään hermoille. Yhä lähempänä nukahtamispistettä äänet vai kovenivat päässäni ja legopakkikaalini oli läheltä räjähtää. Ovi sulkeutui kolmen pyynnön jälkeen. Päätin sittenkin nousta sängystä ja jättää kunnon levon yölle