Kop-kop-nakutuksia ja ennustuksia

Tyttö on kyllä pieni teräsmimmi. Sairastaessaankin korkeintaan ihmettelee, että miksi on nyt näin kylmä kun vähän aikaa sitten oli kuuma. Ai kuumettako, saanko mä kuitenkin pyöräillä? Toivotaan, ettei ole toinen keuhkoputkentulehduspotilas odotettavissa. Yskä riipii korvia.

Menopaussi sai aikaan päivän naurut ja sympatiaa. Ei, ei täällä sormien laskussa mennyt aamusella mönkään, vaan sen arvioimisessa, soiko jo kello vai eikö. Linnun rytmikäs piipitys kuulosti ihan herätyskellolta. Hetken kuluttua kuitenkin soi kello vieressä, ja sitten kuului ihan samanlainen piipitys pojan huoneesta. Olin hetken ihan palllo hukassa. Mit... soiko kellot vain päässäni, unessa vai onko jo aika? Jotain outoa koputusta oli myöskin kuulunut aamuyöstä. Olisikohan ollut tuttu käpytikkamme taas jossain naputtamassa. Kuulosti tällä kertaa kuin olisi ollut kynnet kiinni talon seinässä.

Kivaksi yllätykseksi auto näkyi edelleen olevan pihassa. Oletin miehen jo lähteneen. Olin uneksinut jotain makeaa ennen heräämistä, ja halusin käydä hakemassa lämpimän aamurutistuksen. Ja sainpas sen. Alakerrasta.

Tänään pitäisi rapustaa synnytyssuunnitelma, vai synnytystapa-arvioksiko sitä Suomessa kutsutaan. Siis sellaiseen menen illalla sairaalaan, samalla kirjoittautumaan sinne niin tietävät millaista synnyttäjää odottaa. Taidan tälläkin kertaa tyytyä painovoiman hyödyntämiseen ja suosia jonkinlaista pystyasentoa. Esikoisen synnytin kyykyssä kahden henkilön tukiessa kainaloitteni alla. Kakkosen synnytin polvillani miehen syliin nojaten (lovehandles:ja rutistaen!). Tällä kertaa voisin kokeilla synnytysjakkaraa, jos sellainen löytyy. Voisi kivasti keventää rasitusta jaloissa, mikä oli ehkä ainoa vinopuoli noissa asennoissa. Puudutuksia tai ilokaasua kipuun en aijo ottaa. En halua mitään häikkäämään luonnollista prosessia ja haluan olla sataprosenttisesti tietoinen mitä kehossani milloinkin tapahtuu. Toki olen varautunut joustamaan suunnitelmassani, jos homma ei sujukaan ihan niin kuin pitää. Kivun kyllä uskon sietäväni. Tällä kertaa toivoisin myös kokevani lapsen vastaanottamisen omiin käsiini, jos vain jaksan. Ja synnytyshuoneeksi se sama vähemmän kliininen huone, kiitos. Minua ei saa sairaalasänkyyn, varsinkiin jalkatelineisiin kiinni synnyttämään, ei sitten mitenkään. Enkä tarvitse muita kopeloimaan minua, paitsi tietysti rutiinitarkistukset aukenemisessa ja sydämen kuulostelut. Hieronnat ym. lievitykset otan vastaan vain mieheltäni.