Menossa kera rikkauteni

Pikkuinen joutui retuutettavaksi tänään kun poloinen veti makeita unia juuri silloin kun oli terveydenhoitajan tarkastus ja myöhemmin lääkärin tarkastuksessa. Trekkarilla kiljuttiin pää punaisena. Lääkärillä heräiltiin vasta siinä vaiheessa kun lääkäri kuulosteli stetoskoopilla. Edeltäviin vatsan painalluksiin ei sen sijaan vielä heräilty. Jäntevä, hyvärakenteinen poika, kehuskeli lääkäri. Kehitys näyttää siltä, että liikkumaan aletaan kuulemma varsin aikaisin kun tässä vaiheessa selkä ja niska nostattelee päätä niin pontevasti.

Leikkipuistossa esikoinen ja kakkonen jututtelivat rohkeasti pientä tyttöä ja tämän äitiä. Tyttö ilmoitti jo heti saapuessaan leikkipaikalle, että toivoi lapsesta hänelle ystävää. Kysymyksiä ja uteluja sateli. Poika taas innokkaana esitteli lävistämäänsä kastanjaa tädille. Vastakaikuakin jutusteluun tuli siinä määrin, ettei jutusta meinannut tulla loppua. Huomasin, että täti oli minua tarkkaavaisempi kuunnellessaan pojan juttuja, josta melkein sain kehitettyä huonon omantunnon. Väsymys samentaa nykyään vähän ajatteluani ja keskittymiskykyä, etenkin kun lasten äänistä on kyse.

Koin kuitenkin suurta tyytyväisyyttä reippaista lapsistani. Asioinnit heidän kanssaan vauvan kera onnistuvat varsin sujuvasti ja heistä on usein jopa apuakin. Terveysasemalla availivat ovia myös vanhuksille ja yhdelle huonosti kävelevälle tädille ilman minkäänlaista kehoitusta minun puoleltani. En edes koskaan muista erityisesti muistuttaneen vastaavasta hyvästä tavasta, mitä nyt itselleni ja vaunuille olen toivoillut ovien avaamista, josta lie hoksattukin moinen huomaavaisuus. Proud of you guys.

Uskalsin pyytää naapurinsedän kasvimaalta lisää salaattia. Neljää eri sorttia sain. Ja lisää saan vastaisuudessakin. Häneltä kun piisaa kun on liiaksikin. Komia on koko pihapalstan kokoinen kasvimaa. Sieltä varattu lapsillemmekin kuulemma yksi rivi porkkanoita. Ihana kun on kivoja naapureita.

Päivän vadelma

Tänään tuli aivan ihania uutisia. Veli ilmoitti, että heille on tiedossa vauva! Olen niin iloinen heidän kanssaan (huom. en puolesta). It made my day! Päivää piristi myös hyvä seura. Kävelyretki sateessa ja ystävän poimima suussa sulava vadelma. Se maistui erityisen hyvältä pisaroiden sadellessa niskaan, märän tukan roikkuessa otsalla, jalkojen tallustellessa ja käsien työnnellessä vaunuja ylämäkeen.

Kiinteät yhteydet, at last, ja lomaa lomailuilta!

Niin se vauva-arki vain on vienyt mennessään. Ja kesäloma menoineen vieraineen. Syystä siis huono päivittäminen, mutta nyt yritetään ottaa perherumbaan tälläkin puolen olevaisuutta uutta otetta. Takana pari viikkoa matkustelun ja perheen visiitin parissa. Uusi arki haussa kun isännänkin loma päättyi eilen. Perherumban pyörittämiseen kolmen lapsen kanssa ehdittiin jo totutella hieman ennen miehen lomien alkua. Tuntui hyvältä kun kauppareissut ym. asioinnit alkoivat sujua vauvan ja sisarusten kanssa, eikä valittamista kun liikkumiseen meillä on nyt vihdoin se kakkosautokin.

Perheen visiitti meni hyvin ja saatiin onneksi hyvin vieraat mahtumaan alakertaan. Aikaa tietysti olisi toivonut enemmän. Ei jotenkin ihan ehtinyt näyttämään kaikkia paikkoja, lähinnä tapailtiin ihmisiä, jossa ei myöskään valittamista. Sopi oikeastaan paremmin näiden vieraiden ajanviettoon kuin nähtävyyksistä toiseen ramppaaminen, mutta kun on kotiväki vierailemassa uudessa kodissa tällä puolen rapakkoa, niin olisi toivonut näyttää enemmän meille tuttuja tai rakkaita paikkoja, antaa välähdys meidän elämästä ja riennoista, mutta kummasti vierailutilanteessa koko kuva ja asetelma kuitenkin muuttuu kun yrittää sopeuttaa meiningin vieraiden tarpeisiin.

Eilen katsastimme idyllisen Drøbakin ihan oman ydinpeheemme voimin, ja tulimme vakuutetuiksi siitä, että sinne seuraavaksi ulkomaan vieraiden kanssa. Otimme paatin Oscarsborgiin ja katsastimme linnoituksen ja niiden kuuluisien torpeedojen lähtöpaikan, josta saksalainen 3000 miehen sotalaiva ammuttiin ja upotettin lähes saaren juureen. Siellä se laiva vieläkin merenpohjassa makaa. Ei tämä puolustusakti Norjaa Saksan voimilta pelastanut mutta yllättävä ja pelottava tappio se Saksalle silloin oli kun ei olisi veden alta saaren kallioiselta reunalta odottanut vastaavia ammuksia kyseisellä kaliiberilla.

Drøbakiin palailtuamme katsastimme paatista bongaamamme uimapaikan emmekä osanneet muuta kuin ihmetellä ja ihailla sitä idylliä, missä paikalliset lapset saivat nauttia kesästä. Hieno hyppypaikka suoraan mereen, josta näkymät vuonolle ja siinä ajalehtiville isoille matkustajalaivoille sekä pienille sekä suurille veneille. Ison Color Linen ohittaessa rantaan syöksähtivät sellaiset aallot, että vesi tyrskyi parin metrin korkuisen betonireunuksen päälle. Lapsilla riitti hihkumista tyrskyjen lumoissa. Onneksi oli lasten uimakamppeet mukana ja sääkin suosi uimisen retken päätteeksi, vaikka saarella kiduinkin farkkutakissani tuulessa. Isäntä oli tällä kertaa huonoimmalla vaatetuksella vaikka yleensä on se fiksuimmin pukeutunut, poloinen väristeli t-paidassaan ja kirosi tyhmyyttään. Mutta videolla saatiin ikuistettua monenmoista hienoa maisemaa ja tilannetta. Vauvelimmekin veneili ensimmäistä kertaa ja paatin pienimpänä matkustajana veti puoleensa paljon herkistyneitä katseita.

Nyt pikkuinen koisii sohvalla peittoon käärittynä pötkylänä kun ei vaunu eikä edes rinta viimeksi oikein tyydyttänyt. Kuuluu pientä kuorsausta, pieni rohisijani. Ukkeli tuntuu kasvaneen roimasti ihan vain viime viikon aikana!

Lämpimät kiitokset kaikille ilahduttavista onnitteluista ja toivotuksista ja hengessä mukana olemisesta! It meant a lot!