Elämän suolat

Löysin suomalaisen ystävän melkein naapurista. Törmäsimme toisiimme neuvolassa - tälläkin kolmas pulla uunissa! Tunne on aina sama hihkuva, jännittävä, onnellinen kun on löytänyt uuden tuttavuuden (mitä ei tässä iässä tapahdu enää yhtä tiheään). Olemme tapailleet jo pariin otteeseen. Kiva puhua äidinkieltään ja mollata jonkun kanssa täkäläisiä systeemejä, hehee. Ja kiva löytää joku lähes samassa tilanteessa ottaen huomioon tämän siunatun (sanaan latautuu tässä yhteydessä paljon sarkasmia) kehollisen tilamme. Tänään tiedossa reissu pikkuruiseen keskustaamme syöttämään kakrujen kanssa lintuja.

Olen jopa saanut aikaiseksi vauvan vaatekaapin järjestelyn. Pari kertaa olen jo rohjennut ostaa pikkuruisen sukkaparin tai bodyn, jotta jotain uuttakin uudelle tulokkaalle löytyisi. Loput tarvittavat ollaan jo peritty serkkupojilta ja sisaruksilta. Hahmottelin jo listaa tarvittavista välineistä, ja onneksi ei tarvitse muuta ostaa kuin imetysliivit ja vaippoja ja niidenkin hankintaa saa vielä hyvän tovin odottaa. Välillä hipeltelen vaatteita ja vauvantavaroita ja ajattelen tulevaa. Tarvitsen välillä aikaa ihan vain luodakseni yhteyttä pikkuisen kanssa. Ulkopuolisen silmissä näytin varmaan tosi hassahtaneelta kun eräs päivä makoilin sohvalla puoliunessa pieni vauvan paita mahan päälle asetettuna. Yöt on jo kyljen kääntöneen aikamoista äheltämistä, mutta käy se tyynyjen jalkojen väliin/vatsan alle asettelu jo melkein unissaankin. Aamulla aristaa kylkiluita ikävästi. Hyvin on kasvava vauva rintojen alle vatsavarustuksen ja kylkiluut puristanut. Isosisko ja -veli saa jo varautua parempaan omatoimisuuteen pukeutumisen kanssa - en kertakaikkiaan jaksa enää kumarrella ojentamaan lahkeita saappaiden päälle yms. Laitan myös asialla sun toiselle hakemaan sitä ja tätä kun en itse jaksa hinautua jatkuvasti kolme kerrosta ees taas. Selviytykääs itte, on nykypäiväinen mottoni.

Välillä on kiva ottaa aikaa itselleen. Kaikkosin eilen illalla auton kanssa ostarille. Yksin. Ajomatka ja musiikin kuuntelu KOVALLA oli nautinnollista. Ostarilla ei kuitenkaan jaksanut olla kovin kauan. Hervoton kusihätä ei auta menoa, ei vessakäynnitkään kun painoa tuntuu koko ajan. Ettäs tiedätte, rajalliset ovat mukavuudet, mutta jotensakin kaiken kestää ajatellessa sitä rajatonta onnellisuutta kun nyytti on sylissä. Ei kesäkuuhun niin pitkä aika enää ole. Sitä palkkiota ajatellessa jaksaa taas lyllertää eteen päin. Vaikka jalat ristissä ja valaan kokoisella omakuvalla varustettuna.

Let's talk about sex

Sieltä se tuli se ratkaiseva kysymys. Lasten kanssa on jo aika pitkälle selitetty ihmisen syntymisprosessia luonnollisten utelujen ja lukuhetkien yhteydessä, mutta yksityiskohtaisempi kuvaus siittiöiden tiestä munsasoluun oli jäänyt vielä tekemättä, koska sitä ei pieni pää ollut vielä jäänyt ihmettelemään. Pari päivää sitten totesin ajan tulleen. Katseltuamme lasten kanssa hienoa valokuvasarjaa solujen hedelmöittymisestä alkaen sikiön eri vaiheisiin ja syntymään, tuli vihdoin ja viimein se odotettu kysymys, 6-vuotiaan poikani aloitteesta. Aika erilaisessa muodossa mitä olin koskaan kuvitellut. Tippuuko siis isin siittiöt lattialle ja ne sitten hyppäävät äidin pyllyyn? Pidättelin hetken nauruani ja kehuin kysymystä hyväksi, ja vastasin parhaani mukaan. No further questions. Vastaus hyväksytittiin sen kummemmitta yökkäilyittä tai ihmettelyittä. Menin asiallisesti ja tieteellisesti yksityiskohtiin, mutta kuvailin prosessia myös hyvin miellyttäväksi. Ainoastaan se sai vähän hymyilyttämään, sellaisella iloisella tavalla.

Tämän päiväisessä Dr. Phill-episoodissa käsiteltiin aihetta, kuinka puhua seksistä lapsille. Minua ihmetytti se, kuinka myöhäiseen ajankohtaan vanhemmat säästävät keskustelua ja kuinka virallisen istunnan keskustelusta pitää tehdä, ikään kuin kerralla selittää koko asia. Meillä asiaa on puitu erilaisten kysymysten yhteydessä moneen otteeseen ja monelta kantilta aika pienestä lähtien, eikä varmaankaan vielä tähän jää. Minusta aihe pitää nimenomaan selittää lapsen aloitteessa niistä kysymyksistä lähtien, joita tipahtelee. Vanhempien arkuus ja varautuneisuus keskustelemisen suhteen ja aiheen säästeleminen mielestäni korostaa vain aiheen tarpeetonta tabu-arvoa, varsinkin kun aiheesta ei puhuta oikeilla nimillä. Kukat ja mehiläiset, haikarat ym. kuuluvat itseasiassa pelkästään aikuisten yleistämiin käsitteisiin, toisin sanoen myyttiintyneisiin yleistyksiin tapahtumasarjasta, jonka yksityiskohtiin ei tietysti joka yhteydessä tarvitse aina lähteä, mutta osuvien ensikysymysten yhteydessä minusta on vanhemmilla velvollisuuskin tuoda aihe luonnollisella ja rehellisellä tavalla pöydälle.

Useampien vanhempien arkuus aihetta kohtaan ei kenties ainoastaan heijasta heidän vanhempien lähestymistapaa vaan myös sitä voimattomuuden tunnetta, mitä moni vanhempi luonnollisesti kokee joka tuutista pursuavaa seksikeskittyneisyyttä kohtaan, ja kuinka tästä kulttuurista käsin asiaa lähteä käsittelemään lasten kanssa. Jollain tavalla ollaan tästäkin elämän peruselementistä vierraannuttu, ja aihe saattaa tuntua hankalammalta mitä sen tarvitsee olla lasten kanssa puhuettaessa. Mutta miksi? Kun lapio on lapio, eikä mitään muuta (näin norjalaisittain, spade er spade.) Onko sitten juuri se emotionaalinen ulottuvuus aiheessa kenties hankalinta? Olemmeko vieraannuttaneet juuri ne olennaisimmat kahta ihmistä yhdistävät tunteet kauemmas tästä fyysisestä yhteydestä, vaikka niiden pitäisi nimenomaan sulautua suloisesti yhteen, ja sanellakin milloin kypsä aika yhteyden molempien tasojen ilmauksille on tullut? Veikkaan aika vakavinkin mielin, että tästä vieraantumisesta ja ihmissuhteiden tarpeettomasta monimutkaistamisesta on kysymys. Miten seksi edelleenkin jaksaa hymistyttää ja hykerryttää. Aikuisten perässä sitten lapsetkin ja kiero suhtautuminen senkuin solmuuntuu.

Osoitin kerran suuttumustani tilanteessa, missä lähisukulainen vihjaili häikäilettömän suoralla tavalla silloin 3-vuotiaan poikani suukottelevia hellyyden osoituksia toista pientä tyttöä kohtaan flirttikäyttäytymiseksi ja sänkypuuhiin johtavaksi. Siis tietysti aikuisten maailmassa. Nostin sormeani parin suoran sanan vahvistamana ja korostin lasten viattomuutta moisten ajatusten suhteen. Moiset ajatukset olivat vain sanojan päässä, ja sai mielestäni hävetä moista nimenomaisessa tilanteessa. Osoitin myös sen, että tarvitseeko moiselle seksihöpötykselle ja hymistelylle vastata aina hyväksyvällä hymistelyllä. Siitäkin osittain mielestäni terve asennekasvatus lähtee. Eikä se ole suinkaan sama asia kuin tabu-luontoinen puhumattomuus aiheesta, vaan aiheen oikeaan tilanteeseen sopeuttaminen. Niin käytännössä kuin puheissakin.

Ja jos tästä vuodatuksesta jäi väärinkäsityksessä kuva, että täti on vähän tiukkapipoinen ja varmasti arkipuheessaan varovainen sanoissaan, niin väärässä olette. Tulen suorapuheisesta perheestä, ja koen usein, että joudun pidättelemään suorapuheisuuttani Sivistyneen Käyttätymisen nimissä, kun todellisuudessa rohkenisin kertoa oman elämän kokemukseni valossa yhtä sun toista sattumusta tai tarinaa. Useimmiten kuitenkin niiden lähimpien ihmisten väliseksi jää, mutta lipsauhduksiakin sattuu.

My mamma said, that life is a gift... !

Päässä soi Lenny Kravitzin hitit, joita on tullut kuunneltua viime aikoina tasaiseen autoillessa. Ostin levyn synttärien kynnyksellä ja sain miehenkin tykkäämään. Taisi muuten olla Lenny Kravitzin levy, jonka piti olla se elämän ensimmäinen CD-hankinta , mutta erehdyksissäni ostinkin King's X:n levyn. Ihan eka omistamani musateos oli pikkuveljen omilla taskurahoillaan ostama White Snaken älppäri. Olin niin otettu, kun pikkuveli semmoisen oli minulle älynnyt synttärilahjaksi hankkia.

Eilen oli yksi sellaisia päiviä (ensimmäinen laatuaan), jolloin iski pienoinen tuska ajatellessani, että tilaani kuuluvien vaivojen pitäisi vasta kunnolla alkaa pädetä seuraavina kolmena kuukautena. Turvotti, vatsa ei toiminut ja kaiken päällisiksi pikku kaveri potki ja mäiski sisäelimiäni niin että koski. Pahin tunne oli päivällisen jälkeen kylässä. Vauva taisi valittaa kutistunutta potkutilaa työntämällä vatsalaukkua ylemmäs levottomilla vääntelyillään.Taisin ilmeilläni paljastaa vointini. Isäntä oli jopa ollut huomaavinaan vatsani hyppimisen aterian aikana. Huh, liikkeet alkaa olla jo mojovia, eikä ihme, kun tämänhetkiseen kehitysvaiheeseen kuuluu mm. nivelien vahvistuminen.

Sain taas vihdoin aikaiseksi lapsille luovutettujen vaatepussukoiden sisällön järjestelemisen. Samaan syssyyn kävi luontevasti olemassaolevan vaatetuksen karsiminen ja pieniksi jääneiden vaatteiden pussittaminen. Kiertoon vain. Ihan toimiva järjestely, joskin kun pussukkoita tuppaa ilmestyä joka suunnalta jostain syystä aina samoihin aikoihin, alkaa pikkuisen harmittaa ne nurkissa odottavat säkit, joita tietysti mieluusti kaivellaan ja levitetään minne sattuu. Mutta eipä ole tarvinnut arkivaatetusta pitkiin aikoihin perusteellisesti uusia ja juhlapukimiakin on kiitolliseen tahtiin peritty.

Kävin luovuttamassa laatikollisen vaatteita tuttavaperheelle, samalla palauttaen myös osan ennesteään saatua tavaraa. Tarkoitus ei ollut jäädä, mutta minua ei sitten päästettykään niin helpolla. Isäntä tykkäsi pienestä yllätyslahjasta, jonka hankimme ihan impulsiivisesti viikonloppuisella ostosreissulla. Mies rakastaa erilaisia maitopitoisia kahveja, capuccinoja, latteja, ja on aina tarjoamassa jotain variaatioita, jopa pakkasi kerran mukaansa tarvikkeet tarjotakseen minulle latten avoimessa päiväkodissa tavatessamme. Mies ansaitsi siis ihka aidot kaffe latte- lasit, ja olivat mieleen. Lahjat ovat muuten omankin kokemukseni perusteella maistuvampia silloin kun ne ilmestyvät ilman virallisempaa syytä, kun ne on hankittu ajatuksella, joka tuo mieleen juuri sen tietyn rakkaan ihmisen ja tämän mieliteot taikka intressit. Hauskempaa jopa tällaisten lahjojen hankkiminen. Ja niin paljon helpompaa.

Huono kopio

Yöllä heräsin siihen kun kuvittelin jonkun ajavan rallia asuinalueellamme. Kenties nuorten perjantaiyörundia. Harvinaista tosin tähän astisilla havainnoilla olisi ollut. Spurtti tuntui vain kiihtyvän ja meteli lähestyvän. Klonksahdus. Piti käydä kurkkaamassa kylpyhuoneen ikkunasta. No mutta, lunta auraava traktorihan se vain. Kello liippasi puoli kolmea. Asialla taisi olla nuori ihminen, joka otti ilon irti työvuorostaan. Vauhti oli huima. Palasin sänkyyn hymysuin ja ilmoitin havainnostani miehelle. Hän osasi nyt olla ihmettelemättä ääntä, koska oli tarkastanut saman asian kerran aikaisemmin, jolloin poikakin oli herännyt itkemään kovaääniseen herätykseen. Tuolla kerralla jäin sikeiltä uniltani täysin paitsi yöllisestä sirkuksesta. Täällä yöt ovat niin hiljaisia, paitsi silloin kun tulee lunta.

Aamulla odotti piristävät lumityöt kodin edustalla saadaksemme autolla mentävän väylän pois pihasta. Koko perhe riemulla lumitöihin mukaan. Lapset omalla pienellä lumikolallaan ja lapioillaan. Lumikasoihin, puuterilumeen oli kiva kaivautua tai vaikka hypätä. Autoon änkesi lopulta kaksi lumilahkeista aikuista ja kaksi kokonaista pientä lumiukkoa.

Koti sai tänään taas uutta ilmettä kahden uuden mattohankinnan ansioista. Nyt tuntuu, että olohuone alkaa löytämään sitä lookkia mitä ollaan haettu. Myös uusi kynttiläjalkaviritys takan päälle oli kuin piste iin päälle. Olen hairahtanut totaalisesti koreihin, ja sellaisia oli saatava muunmuuassa makariin lukemistoni säilytyspaikaksi, kutomistarvikkeille - ja ihan uusi keksintö; vieraiden kylpyhuonetavaroille. Jokainen vieras talossamme saa asettuessaan lainaan pienen korin, jonka sisältöä en ole ihan viimeisen päälle vielä suunnitellut, mutta tarkoitus olisi, että siinä olisi jotain tuoretta tavaraa henkilökohtaisille tarpeille, kuten ihkauusi oma saippua, kenties nenäliinapakkaus, namuyllätys, ja mitä tahansa mitä vieraalta on päässyt kenties unohtumaan. Yhdessä varakorissa säilytän ekstrasaippuaa, hammastahnaa, harjaa, kuukautissuojia, partaterää pienten unohduksien varalle. Tervetuloa Schulzinoiden hotelliin.

Kipaisimme lyhyellä etuvaroituksella appiukon ja vaimonsa luona jättämässä yhden lahjan. Pariskunta oli nauttimassa iltaisia viinilasejaan ja olivat oikein hilpeällä tuulella. Halusivat kovasti näyttää matkallaan vanhoista kuvista ottamiaan kopioita. Olipa hauska nähdä miehen saksalaisesta isoisästä otettu kuva nuorena miehenä, kaksoset (toinen heistä appiukkoni) sylissään. Rakkaani on todellakin perinyt tältä piirteitä. Ja kylläpä appiukkokin oli nuorena miehenä oikea komilus, olin huomaavinani. Mies tyylinsä mukaisesti tokaisi jotain huvittavaa. Olen vain huono kopio isoisästä, johon sympaattisen isän piti vastata sympaattisen kieltävästi. Lähdimme pikaiseltä vierailulta hilpein mielin. Taisimme todellakin ilahduttaa heidät ex tempore-käynnillämme. Jäi ihmetyttämään se, oliko pariskunnan hampaat värjäytyneet tummiksi viinistä vai jostain muusta. Mustikkapiiras? Mällikokeilu? Hauskaksi pähkinäksi sai jäädä.

--

Poika nojasi kylkeäni vasten sohvalla. Tunsitko sen? Minkä? Mini potkaisi. Joo tunsin, tossa kohtaa (osoittaa kohta ohimossa lasien sankojen vieressä). Mini potkaisi isoveljeä. Hyihyi, ei saa potkia isoveljeä päähän. Naurua.