Villitystä sun toista

Isärumba tekee työpäiviä kotona pitkästä aikaa. Helpottaa tätä arkea huomattavasti kun tuomisten ja hakemisten kanssa voidaan vähän vuorotella, tilanteesta riippuen. Kellarissa soi taukoamatta tango, kaikissa sen modernimmissakin muodoissa. Isärumban uusi villitys. Olisipa vaan laajentunut tanssiinkin, siitähän emorumba tykkäisikin!

Äiti-ihmisen vauvavellivillitys päättyi siihen kun vatsa päätti totaalisesti työntää litkut pois systeemistä. Ei tykännyt mahareppu siitä, ei. Minun oli siis alistuttava vatsan tahtoon. Vapaasta tahdosta viis.

Lapset innostuivat näyttämään nukketeatteriesityksen ja sen perään yksittäisiä tanssiesityksiä olohuoneessa valitun musiikin säestämänä. Oli hilpeää katseltavaa.

Tänä aamuna olen kieli rullalla kaadellut eri väristä hiekkaa läpinäkyviin lasiastioihin, tehnyt hiekkataidetta ja sisustanut sillä olohuonetta. Makeeta! Pienikiteinen hiekkamuru tykkää kieriä joka paikkaan ja jäädä pinnoille pienenpieniin halkeamiin tai uomiin. Itsepäistä mutta kiehtova materiaalia.

Kulttuurielämyksien jälkitunnelmissa

Viikonloppuna kävimme taas Suomi-seuran lastenkerhossa. Tällä kertaa ohjelmassa oli vierailevan nukketeatterin esitys. Raahasin isärumban mukaan ja mukavasti yllätykseksi löytyi paikalta muitakin norjalaisia puoliskoja. Kerhon jälkeen teimme kiertueen viereisessä NRK:n rakennuksessa, eli Norjan "telkkarikeskuksessa" noin lasten kielelle käännettynä. Oli aikas jänskää nähdä tiloja, joista monia tuttuja ohjelmia lähetetään ja huomata, kuinka vaatimattomia ja pieniä tiloja ovatkaan mutta massiivisilla valo- ja kamerasysteemeillä niihin saa hienon ja tilavan tunnelman. Esimerkiksi NRK:n aamutv-show:n tilat yllättivät pienuudellaan ja kaikella muulla kuin luksussisustuksella. Aamuteeveen köksäkin oli oikeasti paljon pienempi hassu tiski, jota tarkemmin tarkasteltuna eivät koristaneet edes oikeat kaakelit. Vesijohtojakaan ei ollut, eli vierailevan kokin on tuotava vesi pulloissa. Opas oli nuori mies, joka hoiti lopulta tehtävänsä ihan kunniallisesti, pienestä viikonloppukrapulasta huolimatta.

Yhteys veljeenkin onnistui pitkästä aikaa ja tämän puoliskoon. Skype on aika nasta juttu.

Eilen oli tarkoitus aloittaa se kauan kaivattu siivous, mutta työntyi tuonnemmas. Kenties tänään.. Alkaa olla vähän paremmassa vedossa.

Naapuriystävä antoi paketin ruotsalaista vauvavellijauhetta kokeiltavaksi. Se päätyi äiti-ihmisen maisteltavaksi. Nousi myönteinen nostalgia. Samanlaista kauravelliä mitä synnärillä annettiin aamuyöstä energiapaukuksi pöhnäisille mameille. Ja aina maistui. Ja maistuu edelleenkin. Kahvikupista hörppien, nam. Vieläkään ei ole nälkä. Hyvä diettiaamiainen!

Kuluneen kahden viikon aikana syntynyt kaksi vauvelia tuttavapiiriin. Tervetuloa uusille maailmankansalaisille ja rutkasti onnea vanhemmille ja sisaruksille!

Punainen päivä

Errr... Punainen väri vilkkuu toista kertaa muistuttamassa palautuneesta hedelmällisyydestä. Päänsärkytabletin vaikutusta odotellessa parantelen oloa myös Coca Colalla. Kurkkukin vähän kipeä eikä ihan kunnolla vedossa. Tiedossa iisin iisi viikonloppu. Onneksi ei suurempia menoja.

Jotain kuitenkin huonolta ololta jaksoin tehdä, tai pakotin itseni tekemään. Lasten kanssa harrastelimme aamulla saippuantekoa (koska yllätyskalenterista löytyi tämmöinen tehtävä). Nyt katsomaan jääkaapista, miltä valmiit saippuat näyttävät!

Tsemppaus itselleni

Ihme on tapahtunut. Väripaletti, akryllivärit ja pensselit ilmestyivät työhuoneeseen. Maalaustelineessä tekele kuivumassa. Vanha kauan sitten aloitettu keskeneräinen taulu sai toimia harjoittelualustana. Nyt uutta aihetta kehittelemään. Josko vihdoin pääsisi kunnolla harrastelemisen makuun. Pois liika itsekriittisyys ja täydellisyydentavoittelu ja pensseli vain heilumaan! Josko sieltä se tekniikka ja tyyli taas löytyisi. Jännä nähdä mitä minun 31-vuotiaan äidin idea- ja kokemusvarastosta löytyisi tyhjää arkkia täyttämään. Eväät ovat uudet verrattuna vuosien takaisiin tekeleisiin, silloin joskus nuorena aikuisena..

Mene, rohkeasti, sotke väripaletti!

Rukous talven kuninkaalle

Ja lisää kaataa lunta niskaan. Tänään oli jo verenmaku suussa lunta lapioidessa. Miehen hankkima megapitkä autoharja tuli sittenkin käyttöön vaikka ensin haukuin ostoksen oman käyttöni kannalta hyödyttömäksi. Vempain säästi kuitenkin voimia, koska sillä sai enemmän harjattua kerralla vaikka alkuun pelkäsinkin tappavani käteni sen painon takia.

Painavaa suojalunta about 20 senttiä auton päällä. Harjatessa humpsahti isoja paloja maahan. Pitkällisen harjauksen perään sitten lapioimista ja kolaamista jotta auton pohja ja renkaat saadaan esiin. Vauva sai istua portailla pulkassa katselemassa aherrusta. Siinä vaiheessa kun lumisade alkoi uhkaavasti vaalentamaan vauvapakkausta nostin vauvan autoon istuimeensa. Kakkonen hiihteli iloisena pihassa, jouduin välillä komentamaan pois tieltä. Vaatteeni olivat hiestä ja lumesta märkänä.

Mainiosta kuntoilustahan tämä käy, mutta pikkuisen alkaa jo tökkimään kun miehenkin vapaa-aika menee lumitöihin, varhaiset aamut sekä illat, siitä huolimatta että minäkin ehdin päivällä paiskia lunta. Lisää vaan tulee. Minun puolestani saisi jo riittää. Ole kiltti, pakkasukko, pidä tauko, tai pyydä lomaa talven kuninkaalta. Hiihtokeli on mainio. Kiitos siitä. Päästä kansa ja ladunlaittajatkin ladulle.

Vaavi-update

Vauva nukkui ensimmäisen yönsä läpeensä ilman inahdustakaan. Sitä oltiinkin odoteltu, 8 kuukautta antoi pikkuinen odottaa. Ja arvatkaas kuinka äiti-ihiminen hyödynsi tämän rauhaisan yön. No tietysti kuulostelemalla pihiseekö vielä vauvan hengitys ja ihmettelemällä hiljaisuutta. Heräilemällä automaattisesti niihin tavallisiin herätysaikoihin ja odottelemalla ähinää pinnarista. Mutta toki oli levollisempi olo kun ei tarvinnut hyppiä sängystä ylös edes taas.

Tähän mullistukseen tietysti piti suhtautua varauksella, ja onneksi niin teimme. Seuraavana yönä kyllä herättiinkin klo 2.30 ja vaadittiin tankkausta. Viime yönä taas selvittiin parilla inahduksella ja vasta puoli kuudelta vaadittiin aamutankkausta. Ei paha, ei ollenkaan. Kyllä tästä vielä elävien kirjoihin päästään.

Pikku poju on keksinyt oikein hurmaavan hymyirvistyksen, joka tuo mieleen myös tämän siskon muinaiset mainiot ilmeet. Syöttötuolissa on nykyään kova tytinä kun saa nälkäänsä pureskeltavaa, niillä kahdella riisin kokoisilla hampeillaan. Lusikoidessa saa toivoa napakymppiä vauvan hytkytellessä innoissaan ylös alas ja käännellessään päätä aina siihen suuntaan jossa jotain tapahtuu. Ääntä testaillaan kovasti kuinka se käyttäytyy eri tiloissa ja kuinka siihen reagoidaan. Volyyminappia ei vaan löydy.

Kuten hyvä ystävä asian ilmaisi, niinä päivinä kun menee hyvin, niin kyllä tämä lapsiperhearki voi olla mielettömän ihanaa. Mielettömän ihania hetkiä mahtuu onneksi mukaan suht tasaisesti rasittavampien, levottomien, angstisten ja muuten vain sekopäisten hetkien lomaan. Täytyyhän sitä särmää ja kontrastiakin olla.

Avainkriisi pitkästä aikaa!

Pitihän jotain mennä mönkään kun poikkesin tavallisesta rutiinista ja lainasin miehen takkia aamukuskausten aikaan. Selvittyäni mielettömän ripeässä tahdissa multitehtävällisestä aamusta ja ajettuani kotipihaan en löytänytkään kotiavaimia. Tietysti, nehän olivat oman takkini taskussa joka oli sisällä. Pihisin kiukkua, miksi olin ottanut avaimen pois avaimenperästä, jossa pidän molempia, auton ja kodin avaimia? (Johon löytyy tosin syy: lämmittäessäni autoa lapset saattavat olla vielä pukeutumassa, ja joudun yleensä käydä sulkemassa oven auton starttauksen jälkeen).

Mies oli lähtenyt minun lähtöni jälkeen, ja oli kuulemma unohtanut lukita oven, mutta olikin sitten muistanut asian ennen lähtöä. Olisipa vaan unohtanut kokonaan. Tämä oli Oslossa asti eikä siis voinut tulla avaamaan ovea. Minulla oli parisen tuntia aikaa ennen kuin oli haettava poika koulusta ja suunnattava sitten rumputunnille. Mutta onneksi on naapureita, ja onneksi se ajattelemani oli kotona.

Ehdin jo hätäillä ettei minulla ole tarpeeksi ruokaa vauvalle jos joutuisimme viettämään loppupäivän autossa, mutta onneksi saimme naapurin luona mukavan breikin. Sain laitettua puuroa vauvalle ja ystävä kikkaili vielä oikein luksuslounaksen meille. Oli mukavaa ja vauvelit saivat touhata lattialla. Iltapäivä menikin esioisen harrastuksen parissa, sitten haettiin kakkonen hoidosta ja kotiin palaillessamme mies oli onneksi selvinnyt aikaisemmin töistä kotiin avaamaan meille oven.

Vastaavaa sattumaa silmällä pitäen päätimme naapurin kanssa, että teetämme kotiavaimista kopiot ja pidämme ne toistemme luona tallessa. Ainakin parempi vaihtoehto kuin kynnysmaton alle tai ulkoruukkuun vara-avaimen piilottaminen.

Hiihtoiloa sukset ristissä

Luvattu hiihtoretki lasten kanssa suoritettu. Odotinkin sitä innolla. Hiljainen lumisateen vaimentama metsä. Hiihtoidylli ei nyt ollut mitä parhain yhden harjoittelevan hiihtäjän kanssa, joka vaikeammissa yläkapuamisissa repi helposti pelihousunsa ja rutina alkoi. Välillä oli vain otettava sukset pois ja käveltävä hankalin osuus. Mieltä piristi kuitenkin sukset kainalossa harppova naisihminen, joka hänkään ei jaksanut rämpiä laduttomassa osuudessa.

Kieltämättä, teimme aika haastavan lenkin. Latua oli iloiseksi yllätykseksi pihamme takaisessa metsässä heti tieltä, mutta se päättyi alamäen jälkeen ja jatkoimme edemmäs metsään, minä edellä latua avaamassa. Esikoisella oli reipas mieli ja tahti, tekniikka jo hallussa. Väsyneen kakkosen kanssa paluumatka meni hänen tahtiinsa. Kovasti yritin tsempata, ja reippaasti pääasiassa nousikin rähmäasennosta ja löysi huvittavan oman tekniikkansakin ylämäissä. Esikoinen oli huidellut edeltä jo kotiin ja sonnustautunut kuivempiin ulkopukimiin jatkaaksen pulkkailulla. Kotipihan tuntumassa kakkoselle iski uusi epätoivonpuuska. Kyselin mistä itku. Tällä oli niin kova jano ja väsy. Kotiin juomaan ja piparia massuun, ja jo jaksettiin siirtyä pulkkailemiseen.

Olin odottanut suht rentoa hiihtoa lasten tahtiin, mutta hikeä pukkasikin kiitettävästi. Teki mieleni tehdä ihan yksikseen illemmalla lenkki, mutta siinä vaiheessa kun se oli mahdollista, alkoi jo pimenemään. Into on kuitenkin sytytetty ja uutta retkeä odottelemaan.

Tolkkua rumbaan

Viikolla kuultua ja sattunutta positiivista

- Lasten näkö tarkastettu. Pojalla ei tarvetta muutta lasien vahvuutta. Tytöllä normaali näkö. Uusi silmälääkäri oli oikein mukava tapaus, lapsiystävällinen ja veikeä semmoinen. Ihan muuta verrattuna entiseen Oslon lääkäriin, jolta tuskin sai irti informaatiota tai silmäkontaktia (jota viimeistä sentään nyt SILMÄlääkäriltä odottaisi! :P).

- Pojalle löydettiin vihdoin rummut. Musta Pearl Target-setti komistaa alakerran työ/harrastushuonetta, eikä vie edes liikaa tilaa. Lapset ovat lyöneet meidät ällikällä hienolla rytmitajullaan ja improvisaatioillaan. Uskomme on vahvistunut siitä, että tämä harrastus taisi osua juuri nappiin. Oikein sopiva instrumentti haastamaan pojan jo hyvää koordinointitaitoa, rytmitajua ja oiva "puuhaventtiili" ylimääräisen energian purkautumiselle. Katsellessani tämän vauhdikasta paukuttelua jossa kuitenkin selkeä johdonmukaisuus ja rytminhaku, tulen vakuuttuneeksi siitä, että tällä on mahdollisuuksia kehittyä huimastikin jos vain innostusta riittää.

- Tytön päiväkodin vanhempainkeskustelussa tuli mahtavaa palautetta; Tyttö on kuulemma piristänyt tulollaan aikaisemmin aika hiljaista ja jotenkin "pidättäytynyttä" lapsiryhmää energiallaan ja puheliaisuudellaan. Hoitajan mielestä tyttö on mukavasti ulospäinsuuntautunut, energinen ja hyväntahtoinen pakkaus. Taitojensa suhteen valmis koulunaloittamiseen. Yllättänyt hoitajat luku- sekä kirjoitustaidollaan. "Juuri semmoinen lapsen pitää olla"-kommentti (jolla viitattiin terveeseen avoimuuteen ja aktiivisuuteen) piristi mukavasti ja sai uskomaan, että jotain tolkkua tässä rumbassa kuitenkaan osaa olla ja jotain osaa tehdä oikein, jos ei sitten muuten tolkkua saa.

- Vauvan suhteen olen tehnyt yhden ratkaisevan päätöksen. Päätös tuli aikaisemmin kuin odotinkaan, mutta se tuntuu sittenkin juuri sopivalta meille. Molemmat viihdymme uudessa asetelmassa varsin hienosti.

- Lapsien suksitilanne on nyt eheä, eli molemmilla riittävät varustukset. Äidin mieli halajaa myös kovasti ladulle ja ylipäätään liikkumaan. Nyt sen aika on tullut.

- Hyvälle ystävälle syntyi viides(!) pienokainen torstaina elävöittämään heidän rumbaansa. Ihana ilouutinen. Halauksia ja pehmoisia ajatuksia sinne päin!